ARAN NOPEAT

Mä oon alkanut pelätä. Mä oon varma, että saan tulevaisuudessa hylättyjä kaveripyyntöjä, jos mä jatkan mun veemäistä arvostelulinjaa täällä blogissa.

Yritän nyt kuitenkin osoittaa, että olen tyystin lahjomaton; mulla on pari sanaa sanottavana esimerkiksi Juhosta ja sen esikoiskirjasta Alkoholia & Mansikoita (2002).

Juho teetätti esikoisensa siis saman ikäisenä kun mä nyt oon, ja ihan kelpo runoja kirjasta löytyy, varsinkin jos miettii, että monet runot on kirjoitettu Joutsenossa ja lukioaikana. Puhutaan huumeista ja muusta hurjasta. Larppauksesta ja naisista.

Mun ja Mun Tulevan Runokirjan ja Juhon Menneen Runokirjan merkittävin ero tulee kuitenkin olemaan tää visuaalisuus. Mä olen Helsingistä, ja mä olen luonnollisesti trendikäs.
Niemisen kirjan kansi on elämänmakuinen ja mukava - paitsi se tupakka-askista kopioitu kieltofraasi, se on mauton (runous on erittäin haitallista terveydelle). Takakansikin on loistava, siinä on Ruohonjuuren mainos. Ja siitä on sentään jo lähemmäs kymmenen vuotta, ekologisuus ja kasvissyönti - varsinkin kyläpahasessa - saattoi olla vaan marginaaliporukan juttu. Mutta kirjan fontit... ne vaihtavat jatkuvasti muotoa, kokoa ja asetelmaa.
Mukana on mm. comic sans-runo. COMIC_SANS-RUNO!


MITÄ SÄ AJATTELIT, NUORI TOLSTOI? MITÄ VITTUUU?


Ps. lisää visuaalisuutta löytyy luonnollisesti trendikkään helsinkiläisen kamerasta. Kannattaa lukea selitys. Jumalani, kuinka olen elänyt!