mulla on ihan mahtava kirjoitusvimma joten en nouse tästä näytön luota minnekään, ennen kuin saan kerrottua lisää kapinavuosiaan viettävän Trinityn elämästä & kreisimeiningeistä ^___________________^
---
- Olet jo hereillä. Turha vastustella. Sanoi uni.
Neal leijui sänkynsä yllä kuin - kuin sänkynsä yllä leijuva mies. Peitto roikkui velttona hänen pyhän alastomuutensa päällä. Kuka puhui, oli pirun hyvä kysymys.
- Tiedätkö Marseillen, kysyi ääni. Se kuulosti siltä, kuin joku olisi pureskellut paperia keskustellessaan.
- En?
- Sinä olet vihainen mulle.
- Kenelle olen vihainen.
- Kun et löytänyt Trinityä.
- Trinityn löysin... muttei hän tunne enää minua.
- Sellainen teettää painajaisia mukavallekin miehelle.
- Joo, tokaisi Neal alkuunsa kyllästyneenä.
- Marseille on Edith Piafin tytär.
- Kuka Piaf?
- Laulaa kauniisti. Kaikilla avaruusasemilla. Tälläkin hetkellä aulabaarissa.
Rien de rien...Il ne se passe jamais rien pour moi...
- En ole kuullut... tämä meteli...
- Ja sinua kutsuvat muusikoksi. Edelleen rahisee ääni niin hemmetisti.
- Marseille kuoli ollessaan kaksivuotias. Se kadutti Edithiä hirvittävästi. Mutta hän oli niin nuori, niin nuori hupsu...
- No niin. en tunne Marseillea. Antaa olla.
- Tuo minulle Marseille!
- hä-
- Hänellä on kuunsirppi otsassaan ja hän laulaa hyvin! Hän kokoaa Pantheonia! Rakas Marseille...
- Mistä minä edes löydän hänet?
- Hän on Maa-planeetalla. Nopanheittäjä auttaa. Hän vie sut takaisin.
- En tahdo takaisin.
- Näin ne pahat teot palkitaan. Hei kuules. Trinity ei odota sua täällä. Mikään ei. Odota sua täällä.
Neal kömpi hivenen kiukuspäissään alas ilmasta. Ääni vaimeni jännittyneenä. Neal avasi valot ja kuulosteli ympärilleen. Jokin rahisi edelleen. Ja jossain. Hän tassutteli olohuoneeseen.
Nurkassa soi hänen gramofoninsa. Se pyöri itsekseen, keskikiekkoa vasten. Hän nosti neulan levyn alkuun.
Non...
Tuttua rahinaa. Ja laulun välistä... kaukaista puhetta.
Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal !
Neal käänsi volyymin kaakkoon.
Marseille! Marseille! Marseille mon ami...
Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mene Nopanheittäjän luokse, hän auttaa sinua
Je n'ai plus besoin d'eux ! ...
Etsi Marseille, löydät hänet Pantheonilta. Hän aikoo pystyttää Pantheonin taas!
Et tous leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro
Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
ETSI MARSEILLE, JA SAAT TRINITYN TAKAISIN
TUO MARSEILLE, JA SAAT RAKKAUTESI TAKAISIN!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti