ARAN NOPEAT

Miksi ihmiset ovat musiikissa niin albumikeskeisiä? Tai vaativat runokirjoilta ryhdikästä kokonaisuutta, tarinallisuutta?
Vain hyvin, hyvin harvat kokoelmat ovat niin yhtenäisiä, että niitä kannattaa siitä näkökulmasta tutkia ja kiittää.

Harjaantumatonkin silmä pystyy ainakin nykykirjoista havaitsemaan niiden reseptin ja syntyhistorian.

Useimmissa tapauksissa runoilija on huomannut yhtenäisyyden jossakin prosessin keskivaiheilla, kun hän on asetellut tekstejä eteensä pöydälle. Sitten hän on laittanut äideistä puhuvat runot yhteen nurkkaan ja iseistä puhuvat runot toiseen jne.
Toiset kokoelmat ovat muodostuneet runoilijan päähänpinttymästä, yhdestä taianomaisesta teemasta. Ne ovat yleensä kyllästyttäviä ja miellyttävät vain kriitikoita ja kirjailijaa itseään. Kolmannessa tapauksessa runoilija on kirjoittanut kaikki hyvät runonsa taivaallisessa kännissä ja krapuloissaan koittanut vääntää käsikirjoitukseensa  kehnoja aasinsiltoja neronleimausten välille (lukeudun näihin).
Neljännessä tapauksessa kirjailija on muuttunut shamaaniksi, ajautunut kahden viikon psykoosiin, maniaan tai johonkin muuhun lääketieteelliseen hurjasteluun. Se on kokonaisuuden kannalta suositeltavin olomuoto, sillä lopputulos on näissä yleensä paras. (En kehtaa mainita niitä kirjoja, joista lemahtaa hulluus.)
Viidennessä tapauksessa runoilija on ollut vain oma itsensä. Hän on järjestellyt runot niin kuin tahtoo. Tästä syystä esimerkiksi jotkut elämänvarrelta poimitut ja kootut runot maistuvat hyvälle, vaikka lukijat häpeilevät niitä: "Mulla on vaan tältä kirjailijalta tää Sata Szymborskaa... vaikka oikeesti haluisin koota sen kaikki varhaisteokset."
Kuudennessa ja hirvittävimmässä tapauksessa paha kustannustoimittaja tai auktoriteetti on vaientanut kirjailijan äänen. Lyhentänyt tekstejä karskisti tai nimenomaan asetellut ne ns. oikeaan järjestykseen. Eihän siitä tule muuta kuin puuroa joka on leikattu pinnalta sileäksi.

Onnistuneita esimerkkejä yhtenäisistä teoksista on toki olemassa: Tuleen heitetty kello (Jarno Lindemark), Animalia (Eeva Kilpi) ja vauhko tilitys Vuosisadan rakkaustarina (Märta Tikkanen). Tulenkantajien tuotannosta puhumattakaan. Epäonnistuneita esimerkkejä: Puutarha, Jonathan (Pekka Piirto) ja Made (Jusa Peltoniemi).

Juututaanpa viimeiseen. Made on puhdas esimerkki väkisin väännetystä aiherunoudesta. Jusa Peltoniemi on pahuksen hyvä kirjoittaja. Maden runoissa on rauhallinen tempo ja kieli on täydellistä. Paitsi että jokaisen lauseen väliin piti kirjoittaa made. Aina kun madallun luulemaan, että tämä runo voisi koskettaa minua, meidän elämäämme, uiskentelee made vastaan.


Otteita runoista:

 MINUA ON LUULTU

Koskaan Jukkaa ei ole luultu matemaatikoksi.
Jos Jukka soittaisi bändissä,
häntä luultaisiin basisitiksi,
vaikka hän pitelisi huulillaan hopeista madetta.


ja

AMSTERDAM

A garden of red lights
and I suddenly felt like it was Christmas
The only green thing I saw
was Heineken

Kaljapurkki kanavan pohjassa.

SELFMADE

- Låta vara. Olé Made!
Lotisi lossiksi heittäytynyt leikkisä made
lotraavan lotan perikuva,
arvontakierroksen aluksi.

Kirjan toisiksi viimeinen runo on kokoelman vahvin. Kalaruno, joka kosketti. Mutta sekin oikeastaan kosketti vain siksi, etten aluksi huomannut sen olevan kalaruno lain.

Sade peltikatolla.
Puoliunessa vuoteella.
Sataa kylmää vettä
suoraan paljaalle iholle.

Muutamien runojen otsikoita:
Madefora
Selfmade
Mateen geometria
Piru loi mateen
Animaalinen magnetismi
Mateen kartanolla (väliotsikko)
Toisaalta (made miettii)
Mateen kutu
Kaljaaseista made pitää
Tulvavedessä kellui hauenkutua (!)

Vähempi ei sitten riittänyt?
En viitsinyt luetella tässä meri- tai muita kala-aiheisia otsikoita. Animaalinen magnetismi olisi kirjalle loistava nimi ellei se olisi jo se Made. Jotta kaikki tunnistaisivat minkä näköinen made on, on se vielä siihen piirretty.
Kirja on ylilyyrinen meribiologin väitöstutkimus. Se on huikea osoitus optimin saavuttaneesta muodikkaasta yhteinäiskokoelmallisuudesta.
Veikkaan sen olleen kriitikolle ruotoinen kala nieltäväksi, koska siinä ei ole mitään löydettävää minkä vain hän häkeltyneenä olisi oivaltanut (toinen muoti-ilmiö). Hän on todennäköisesti pyöriskellyt toimistotuolissaan miettien aloituslausetta
Jusa Peltoniemen runokirja on kertomus kalasta...
äsh
Peltoniemi tarkastelee itseään mateena...
äsh
Runoilijan puhujana on tässä made...

Ja monen tunnin jälkeen hyrähtelevä lopputulos: Hesarin arvostelu

"Joukossa on monenlaista merenelävää, hyvin hautuneina. "


HAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH