Hardcore luovuus - ARAN NOPEAT

Käsittelen seuraavassa tekstissäni lyhyesti Julia Cameronin Tie luovuuteen-kirjaa, jonka kanssa minulla on ollut hirveitä vaikeuksia.

Olen nimittäin sitä mieltä, että luovuuteen kannustavat ja luovaa ajattelua opettavat kirjat eivät kanna pitkälle. Ne ovat vain hetken mielihyvää ja muistutus omista voimavaroista, mutta vuosien rutiinia ne eivät luo. Ihminen tarvitsee onnistumisia, niin ruma totuus kuin se onkin.
Ja kaikki eivät onnistu.

Puhun nyt tietenkin omasta puolestani, koska koen itseni varsin hardcore luovaksi - lukot on rikottu, uskallan olla tyhmä, olen kokeillut taitoluistelua ja vittu huispaamistakin jne, mutta onnistumattomuus uuvuttaa.
Ihmiset, jotka haluavat olla luovia, haluavat myös osoituksen siitä. Heidän täytyy tulla esille ja olla sinnikkäitä. Mikään lukupiiri ei heidän janoaan täytä, eikä pöytälaatikkokikkailu.
Julia Cameronin kirja pettää kirjoittavaa ihmistä. Ainakin sellaista ihmistä, joka tahtoo menestystä, onnistumista ja vaikutusvaltaa (voit toki väittää itsellesi, ettet halua näistä mitään). Se on ehkä oikea kirja sellaiselle ihmiselle, joka kamppailee nimenomaan pelkotilojen kanssa (pelkotilat tulevat kyllä takaisin, odotappa vaan) ja auttaa häntä pääsemään alkuun.
Suurin ongelma Cameronin kirjassa on mukavuuden tavoittelu. Se on varmaan myöskin kirjan hyvien myyntitulojen takana. Oma - huomatkaa, oma - totuuteni on kuitenkin se, että mukavuus on kirjoittajan pahin vihollinen.

Otteita kirjan lukuisista ohjeista:

" Luo asuntoosi jokin ihana tuoksu, ruoalla, suitsukkeilla, havuilla, millä tahansa."
" Pue päällesi mukava vaate, ilman mitään sen kummempaa syytä."
 " Osta itsellesi mukavat sukat - jotain ihanaa ja mukavaa, joka tuo sinulle hyvän olon."

Mukavuus turruttaa. Kun ihminen kokee näennäistä hyvänolontunnetta, hän ei enää muista, mitä sanottavaa hänellä oli. Mukavuuden vastakohta on ärsyynnys. Mukavuutta etsivä ihminen on todennäköisesti ärsyyntynyt ja levoton, eikä saa siksi mitään aikaan. Itse kehottaisin ihmistä pysymään pahassa olossaan, tarkastelemaan sitä ja vittuuntumaan oikein kunnolla. Villasukat eivät auta, vaan laiskistavat.

Metodeista kaikkein pahin:

"Kerää nippu aikakauslehtiä, ota sakset ja ala leikata kuvia irti, mitä tahansa, mikä kuvaa elämääsi blaa blaa blaa..."

Olen kuullut tuon lauseen monta kertaa elämäni aikana, ja joka kerta kun sen kuulen, minua alkaa oksettaa. Aikakauslehdetkin kuvottavat minua. Ei kukaan voi löytää niistä omaa elämäänsä kuvaavaa kuvaa, ellei halua antautua lokeroitavaksi.

...

Löysin eilen runokollektiivimme Helsinki Poetry Connectionin esityksestä kirjoitetun reportaasin. Nyt se oli  jo noin puolitoista vuotta vanha, onneksi. Sillä jos olisin löytänyt sen esitystä seuraavina päivinä, en varmaan herkkyydessäni ja typeryydessäni olisi noussut lavalle enää koskaan. Kyseessä oli toinen esiintymiseni ikinä.

On varmaan kivaa tulla katsomaan neljää amatöörirunoilijaa ja kirjoittaa heistä sitten blogiinsa halventavaan, vieroksuttavaan ja ylimieliseen tyyliin. Kirjoittajalle oli varmasti selvää, että esiintyjät vasta aloittelivat, eikä heillä ollut kokemukseen perustuvaa itsevarmuutta. Sama kirjoittaja tosin oli tullut vuoden päästä uudestaan seuraamaan, miltä meno näyttää, ja tällä kertaa kehunut tapahtumaa vuolaasti. On siis ihan pirun aiheellista kysyä, että miksi meidän neljän esiintyjän elämästä oli aiemmin pitänyt tehdä niin hankalaa? Entäs, jos tämä teksti olisi tosiaankin aiheuttanut sen, etten esimerkiksi minä olisi enää koskaan noussut lavalle lausumaan niitä "hajanaisia, kosketuskohtia ei tuntunut olevan, eufemistiset maisemat"-runojani?


On niin helvetin helppoa tulla potkimaan kaikkea keskeneräistä ja retkottaa sitten mukavasti valmiin päällä.

No,
koska kirjoitin aiemmin, että epäonnistuminen, rehellisyys ja onnistuminen ovat parhaita luovuuden avaimia, olen päättänyt nyt pysytellä tässä vitutuksessa ja osoittaa sen todeksi. Ehkäpä oli hyvä, että löysin jutunkin nyt. Ja ehkäpä oli peräti hyvä myös se, että on taas ajankohtaista vihata kokeellista runoutta (tämä ei liity blogijuttuun mitenkään, enkä voi sen tarkemmin sanoa jutusta mitään). Joten annetaan mennä.

HYVÄ KOKEELLISUUS.

OLEN JOUTUNUT SIETÄMÄÄN SINUA KOKO HARRASTAJAURANI AJAN. SILLOIN TÄLLÖIN JAAT TYYDYTTÄVIÄ JA ILAHDUTTAVIA HETKIÄ, MUTTA PÄÄOSIN SEURASI ON RAIVOSTUTTAVAA JA TURHAUTTAVAA, PERÄTI TYHJÄNPÄIVÄISTÄ. EN TIEDÄ, OVATKO JOTKUT KIRJAILIJAT TYHMIÄ VAI LIIAN VIISAITA, KOSKA EN YMMÄRRÄ USEIMMITEN, MITÄ OLEN LUKEMASSA. VOISIN TEMPAISTA TÄHÄN MUUTAMIA ESIMERKKEJÄ MUTTA SE OLISI ILKEÄÄ ENKÄ HALUA OLLA ILKEÄ VAAN SUORA. KAIKEN LISÄKSI KOKEELLISUUS ON TÄLLÄ HETKELLÄ NIIN IHMEELLISEN MUODIKASTA, ETTÄ MEILLÄ ON JO LIIAN MONTA KUSTANTAMOA JA LIIAN MONTA LEHTEÄ, JOTKA KUMARTELEVAT SEN SUUNTAAN NIIN, ETTÄ YMMÄRRETTÄVÄT JA LUETTAVAT RUNOILIJAT JÄÄVÄT RANNALLE KUSEKSIMAAN. KIITIN AIEMMIN LÄMPIMÄSTI MONIA TAHOJA SIITÄ, ETTÄ HE KANNUSTAVAT MEITÄ NUORIA KYNÄNPYÖRITTELIJÖITÄ JULKAISEMAAN TEOKSEMME IHKA OIKEAN KUSTANTAMON KAUTTA, MUTTA TÄMÄ ON OSOITTAUTUNUT LIKI MAHDOTTOMAKSI TEIDÄN PIIRINNE VAIKUTUSVALLASTA JOHTUEN.

ON OLEMASSA HYVIÄ KOKEELLISIA ROMAANEJA JA RUNOKIRJOJA. SE EI KUITENKAAN TARKOITA, ETTÄ KAIKKIEN KIRJOJEN TÄYTYISI PYRKIÄ SIIHEN. OTTAKAA PIRUVIE RISKI JA JULKAISKAA MUITAKIN, KUIN KAVEREIDENNE RUNOJA, JOITA EI LUE KUIN KAVERINNE. OLETTE TE MUN MIELESTÄ IHAN HYVIÄ IHMISIÄ, MUTTA KUN MÄ EN VITTU ENÄÄ KÄSITÄ, MITÄ TÄMÄN PÄIVÄN RUNOUDESSA OIKEIN TAPAHTUU JA MINKÄLAINEN PITÄÄ OLLA, ETTÄ SAISI HIIVATTI EDES JONKIN SORTIN ARVOSTUSTA, SITÄ ARVOSTUSTA, JOTA NS. TAVALLINEN KANSA NIILLÄ MAILLA, JOISSA OLEN KIERTÄNYT, ANTAA.

ÄLKÄÄKÄ NYT OTTAKO TÄTÄ NIIN KIERON VAKAVASTI, ETTÄ RYHTYISITTE SUUNNITTELEMAAN NAPAKKAA VASTAISKUA, JOTA KUITENKIN ODOTATTE, ETTÄ SAISITTE NOSTAA KISSAN PÖYDÄLLE KUN TAAS JOKU JUNTTI JOSSAIN PITÄÄ AIHEESTA ÄLÄMÖLÖÄ. JUNTTIHAN MINÄ OLEN, KUNNIALLINEN JUNTTI, TE, TE OLETTE MINUT SELLAISEKSI LEIMANNEET, ETTEKÄ MILLÄÄN VOI ISTUA PÖYDÄN ÄÄREEN JA MIETTIÄ, MITÄ RUNOUS TODELLA ON, JA MIKSI TÄLLÄISET MONOLOGIT YLIPÄÄTÄÄN SYNTYVÄT.

RASKAIN SYYTÖKSIN & SUHT.  HUUMORIMIELIN

ARA

eikun odottakaas hetki


Raskaat syytökset
  !
moraalitonta! hulttio! apina!

seuraavassa:
#####
#####
#####

rykmentti terrakottasanoja napeissaan & määräysvallassaan
valta < määrä
yks.
sotilas < määräys


valehtelija, sillä
### on £££

ctrl + alt + del

3 = # alt Gr = £

vaa'assa raha punnitaan.

mahdotonta, suhdeistiikkaa, ekologiaa, ekonomiaa?

suht. jossakin suhteessa johonkin
sanojen "moraali" ja "etiikka" merkityssuhde vaihtelee.

valhtelia! vlaehtelia! puumerkintä = kastanja, ah, syö   !

yö.
mitä yöstä
kaksi tavua: 3
suhde > minä
minäsuhde < suhteenne minuun
moraali < estetiikka

voihan ####
voihan 2!