Day 6

Vanhan kannettavan löytämättömiä aarteita: Betty Boop-sä

Itsenäisyyspäiväksi satoi ensilumi. Kuinka ihastuttavan symbolista.
Vanha puutalo on hurmannut minut täysin ja hyvä niin, sillä mukavia kirjoituspaikkoja ei oikein Sysmä citystä löydy. Eilen istuin ihan viihtyisässä kahvilassa, mutta sieltäkin minut häädettiin neljältä...
Kirjasto: ei toivoakaan, ystävät. En voi rauhoittua kirjastossa, jossa täytyy koko ajan pelätä sulkemisaikaa (muistutuksena: ma-ke 9-12, to 9-19! pe 9-16 ja la 9-12).

Entäs kapakat?
Olen sanaton. Uskaltauduin eilen siihen irkkupubiin. Ei. Ei ja ei. Aivan järkyttävä räkälä. Kirkkaat valot ja yksi ainoa, kellertävä huone. Ei minkäänlaista rauhaa. Nostan kädet pystyyn, kapakkarunoilu saa jäädä.

Saatanan paska säikäytti kuoliaaksi.

Ihan itseäni kiusatakseni olen virittänyt kaappikellon kumisemaan tasatunteina. Eilistä edeltävänä yönä, juuri kun olin kömpinyt sänkyyn, putosi huoneeni ikkuna. Tuosta noin vaan. Samalla alkoi kuulua dong-dong keskiyön merkiksi...
Pelästykseni laantui oikeastaan heti, kun tajusin, kuinka hemmetin hyvä tarina tämä on. Poltergeist-ilmiö täydellisen karmivassa, vanhassa tarinoiden puutalossa, yksin ja tasan kello kahdeltatoista!

Olen erittäin hyvilläni, ettei romahtanut sisäikkuna mennyt säpäleiksi, vaikka olisihan se ollut vielä astetta parempi tarina. Olen myös onnellinen, etten istunut siinä kirjoittelemassa, kuten normaalisti. Se ei olisi ollut niin hyvä tarina, sillä toi lasi on hyvin raskas, ja voitte kuvitella kuinka kauniisti se siihen paukahti. Raamit vääntyivät niin, että pelkään lasin vielä jännittyvän ja hajoavan. Heitin viltin päälle, jos se halkeaa, niin sirut pysyvät ainakin yhdessä läjässä. Ja Nuoren Voiman Liitto, ei hätää, ilmoitin jo kunnalle.

Sysmä Kosmos

Lueskelin aiempien kirjailijoiden tänne jättämiä vieraskirjamerkintöjä. Monet ovat puhuneet jäähyväisissään residenssin valosta. Kauniit korkeat ikkunat tosiaan valaisevat näin hämärälläkin talon kauniisti. Olohuoneiden lamput ovat himmeitä, joten täällä on näin pimeään aikaan vuodesta melkein keinotekoisen tunnelmallista. Koko ajan palavat kynttilät, sillä yleisvaloja - halogeenilamppuja - ei halua sytyttää. Joogatessani sain muuten yhden sellaisen päähäni. TAAS TULEE SANOMISTA.
Energia ei ole kovinkaan lämmin. Tuntuu, kuin olisin paikan ensimmäinen asukas, nykyinen huoneeni (jouduin vaihtamaan ikkunaepisodin jälkeen) on kuin Salainen puutarha -elokuvan kauan piilossa ollut kammari. Jostain tällaisesta kai haaveilin kuusitoistakesäisenä, kun kiipesin puuhun kirjoittamaan ja kavereitani karkuun.
Nyt olen reipas nuori nainen, ja mielessä pyörivät lähinnä viini, kaupungin valot ja mieluisat synnit.

Mutkaton kahvila Paahtimo, josta saa hyvää ruokaa.