Kuten aiemmin kirjoitin, onneksi on toisten säpsähdyttävä taide. Sen lisäksi että olen lukenut viime aikoina VALTAVASTI ja tullut pelottavan sivistyneeksi ja viisaaksi, olen myös bongaillut aarteita, joihin en valitettavasti ole päässyt kunnolla tutustumaan.
Kovasti kunnioittamaltani ylväältä runoilijalta J.K. Ihalaiselta on hiljattain julkaistu runokokoelma (runoja vuodesta 2004 ja eteenpäin) nimeltään Tisle. Pysähdyin sen äärelle Akateemisessa ja nielin kirjan spirituaalisessa onnessa yhdeltä seisomalta. En ostanut sitä, sillä toiveeni olisi sosialisoida se Ihalaiselta itseltään ehkäpä jopa omistuskirjoituksen kanssa. Ja runokirjat maksavat aivan helvetisti.
Kirjassa on lisäksi yksi kaikkien aikojen (ylisanat sen kuin lisääntyvät) parhaista suomalaisista runoista, Ei tuo punainen, jota olenkin epäkunnioittavasti lainannut pieneen faktaruutuuni, ja vieläpä väärin! Se on tanskalaisen rannan, Bornholmin hiekan keltainen, ei Bohnhoffin. Puolustaudun, että todellinen ranta se on se Bohnhoffikin. Olisihan minun täytynyt muistaa Jyskyn tanskamenneisyys...
Toinen kirja, joka minut seisautti, oli Henriikka Tavin vastikään palkittu kaunis runokirja Toivo. Linkitin teoksen arvosteluun, koska Kiiltomadon kriitikon ajatukset tuntuvat omilta, enkä voi muodostaa kuin tunnemielipiteen liian lyhyen lukuhetken jälkeen. Tunteeni lukiessa seikkailivat kuitenkin uteliaasta ja piikikkäästä aina liikutukseen ja hurmioon.
Tällä kertaa Akateemisen runolaarissa oli ihan kiitettävä taso. Yleensä paskavärssyt, Runoja häätilaisuuksiin ja ikivihreät vievät tilan raikkailta nykyrunoilijoilta. Siellä oli esimerkiksi Poetry slammaaja Robert Meriruohon (ei tuolla nimellä voinut muuksi kuin runoilijaksi tulla!) esikoisteos Göteborgilainen viikonloppusatu, joka kiinnostaa minua myös Robertin lavarunoustaustan vuoksi. Lavarunoilijoista muistan Juhon lisäksi vain Kari Armisen, jolta olisi tullut kirja sen jälkeen, kun oli noussut estradille. Okei, meistä Helsinki Poetry Connectiolaisista löytyykin sitten enemmän näitä ensin pubiin yleisön eteen nousseita tekijöitä, jotka ovat sitten myöhemmin saaneet taideteoksensa ceeveeseensä, mutta väitän, että meikäläisten asenne on hivenen erilainen suhteessa yksin toimiviin kirjoittajiin. Mikään pakko ei ole saada sanojaan kansien väliin, kun on jatkuvasti niin välittömässä kontaktissa yleisöönsä.
Hienoahan ja haviteltavaa se silti on
terveisin ohitettu supertähti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Einstuerzende Neubauten teki samantapaisen biisin kuin Ihalainen, tosin nimellä Sabrina.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=CnnGYaqjW-A
It's not the red of the dying sun
The morning sheets surprising stain
It's not the red of which we bleed
The red of cabernet sauvignon
A world of ruby all in vain
It's not that red
It's not as golden as Zeus famous shower
It doesn't come, not at all, from above
It's in the open but it doesn't get stolen
It's not that gold
It's not as golden as memory
Or the age of the same name
It's not that gold
I wish this would be your colour
I wish this would be your colour
I wish this would be your colour
Your colour, I wish
It is as black as malevitch's square
The cold furnace in which we stare
A high pitch on a future scale
It is a starless winternight's tale
It suits you well
It is that black
I wish this would be your colour
I wish this would be your colour
I wish this would be your colour
Your colour, I wish
---
Jyskyn uutta kirjaa en ole vielä nähnyt. Meriruohon teoksen luin Ruotsiversiona, en tiiä minkä verran sitä on muutettu kun se julkaistiin nyt Sammakolta.
Hmm
VastaaPoistaen tiedä miten suhtautuisin tähän Neubauten-juttuun. Noh, olen vähän surullinen, kyllä, vaikka tätähän se postmodernismi/tähän vaihtoehtoinen ilmaus, on. Plagiointia ja remakea, ja jos Jysky onkin plagioinut, hän on tehnyt sen tyylikkäästi.