perjantai 27. heinäkuuta 2012

City of dogs

improvisoiden, koska nettikahvila ei pidä harkitsevaisuudesta





minkä niminen on tuo koira
joka kulkee hitaasti
kuin merirosvolankulle houkuteltuna?
Miksi eivät eläinsuojeluviranomaiset
puutu sen kipuun

vai onko isäntä
puuttunut viranomaisiin?
ja sanonut invalidikoiralleen: sinun, "HAADES", täytyy elää!

Tänään isäntä haki lähikaupasta märkiä päärynöitä
ja minua kiinnostaa vain koiran Nimi.
Onko se jokin tähtikuvioista? Sirius vai kenties natsien z42?

tai intiaanien suoma - kuten Yksijalkainen Istuva Iso Koira?

jättäkäämme hänet varpusten kiusattavaksi, en tee tästä runosta tarinaa
palatkaamme häneen kuolinvuoteellani alaviitteellä
aikaan jolloin minulla ei ole juoruja kuin kissoilleni
eräästä kolmipyöräisestä koirasta

kaukana, kaukana täältä

---

maanantaijatsit

das war alles
nyt voimme hymyillen kuolla

---

vapaat koirat, kauniit maa-
ampiaiset hiekkaluoliaan puolustamassa...
auttamattomasti alakynnessä...
ihosi helmet... kaikkien tunnistama vanha rakkaus...
jotakin miehekästä sanoissani
kenties pala Hemingwaytä...
hänen suurta rohkeuttaan jota vihasivat naiset

---

Berliinistä ei tiedä mitään ellei ole käynyt täällä helmikuussa.
Tulkaa sitten kysymään
että mihin katosi maailman kaunein kaupunki
kysykää turkkilaiselta
joka yrittää myydä kuivaa viinaansa ohikulkijalle
joka ei ikuisessa tihkusateessa
saa pyyhityksi edes kyyneliään

---

olen kirjoittamassa jotakin kuolematonta
en välitä vahvoista poikakirjailijoista enää
jota Helsinki sikiää hullun lailla!
en välitä lahjakkaista ja ujoista naisista
jotka jostain syystä eivät ole kiinnostuneet huomiosta
minä taas
loputon huomionjanoni
se on tuhoava minut
ja joka ikisen jota suutelen
olen menestys vain kummitätinä
peitän korvani aina kun vauva huutaa
sitten juon viiniä ja suunnittelen taas vallankumouksellista
sikafeministiromaaniani
siinä olen helvetti formulakuski
ja teoksessa minulla on rinnat
unelmia joita en koskaan tavoita
VOIN AINA PAINOTTAA KAPITEELEIN
vittuun kaikki ja minulla
on vielä monta teoriaa
tuhotakseni kaikki periaatteeni
esimerkiksi sen että älä koskaan kirjoita
yli neljän sanan pituista manifestia
(NELJÄN SANAN PITUINEN MANIFESTI)
jonka sisältöä huolellisesti vaalin...

en ole keksinyt sitä vielä
ehkäpä IME MUNAA
mutta se on vain kaksinen
eikä sovi kuskin suuhun
paitsi liikennevaloissa

sinusta on kasvanut vilpitön ja hyvä ihminen.

---

Olen soittanut kuolevalle naiselle viimeiseksi kappaleeksi Nylon Beatia.
Jo se on niin runollista, ettei tule mieleenkään muotoilla tätä tekstiä. Ja puhun tästä samasta elämästä mitä tekin elätte. Jokainen kohtaa loppunsa, ja hän teki sen rehellisesti.
Kuolinsyyraporttiin vedoten en voi kertoa tarkkoja yksityiskohtia
mutta voin vain vihjata jamboreen suuntaan:

a) Naparengas vain
b) Kaksitoista apinaa ne kuolaa perään
c) Seksi vie ja taksi tuo

---

kleine oder Grosse?


        aamulla: suolaa vai siirappia?

juot itsesi hengiltä
ja minä en katsele sitä
en edes Friedrichshainissa
missä pubin omistajalle omistettu kuolema
tuntuu flipperin ja yhden käden katupunnerruksen jälkeen
pelkästään uskottavalta
   ja en minä sinun vihaasi pelkää

minä pelkään sinun yksinäisyyttäsi.

olet kasvanut
olet oppinut paljon

olet oppinut juomaan paljon
olet komea nyt, ei sanaakaan enää muutoksesta
tule vain soittamaan ovikelloani
tai pistämään se palasiksi
mutta muistatko kun kuuntelimme auton takapenkillä

Wu Tang-clania
ja minä olin Obi-Wan Kenobi?

Muistatko enää lähiöni silhuettia

ja sitä, kuinka tukkani auringon poltteessa
paloi ihoosi kiinni?

---

runoni näkymätön imperatiivi
sai hänet vallan raivoihinsa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti