Hyvää Ludvigin päivää!

Torttua naamaan, sillä nyt on aihetta juhlaan. SoMe-maailmassa runoilijat ovat jo villiintyneet Olli-Pekka Tennilän Runeberg-palkinnosta. Nyt blogosfäärissä villiinnyn minäkin, vai onko blogikin yksi saareke Somen edustalla?

O. P. Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (Poesia) ei ole lähelläkään omaa runotyyliäni tahi käsitystäni (hei, se on ihan okei!) enkä ollut käsi ojossa ensimmäisenä mestoilla hihkumassa palkinnon puolesta. Se olisi ollut vähän noloa syistä että:
- kyllä minun yleinen kantani kokeellisuudesta tiedetään
- en ole oppinut pitämään kirjasta vielä

MUTTA

        OLEN kuitenkin

     kaikesta HUOLIMATTA

helvetin iloinen, että kymppitonnin arvoinen Runeberg meni runoilija Olli-Pekka Tennilälle Jyväskylään.
Olen ensinnäkin aina sanonut (olen), että Poesia julkaisee tämän päivän kiinnostavinta runoutta. Jo Tanssivan Karhun tipahtaminen Ntamon Maria Matinmikolle ja Kääntäjäkarhun meno Poesian & Savukeitaan Jukka Malliselle kertoi palkintoruletin selvästä tervehtymisestä. Isoilta kustantamoilta tulee toki edelleen hyviä runokirjoja mutta voih niin vähän eivätkä ne ole millään tasolla skenessä mukana.

Oikeastaan en edes tiedä miksen ole vieläkään oppinut pitämään kokeellisesta/ viehättävästä kielellis-esteettisestä runoudesta. Ja vaikken oppisi pitämäänkään, niin ennakkoasenteeni pännii minua. Suhtaudunhan esimerkiksi kokeilevaan teatteriin ja proosaan suurella uteliaisuudella.

Ja totta tosiaan. Nyt kun luen Tennilän runokirjaa Poesian tarjoamalta peedeeäffältä (lataamisen avoin mahdollisuus, taas yksi syy miksi Poesia on paras), väitän tuntevani nautintoa.
Jotakin sellaista, mitä tuntee museoissa järisyttävien videotaideteosten edessä.


Että kaikki ohimenevä olisi merkityksellistä, täällä,/
kuten tuossa elokuvassa.

Ja että elokuvasta löytyisi/
merkityksettömyyden keidas, joka täällä tukahduttaa jo puita.

- Olli-Pekka Tennilä. Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Sivu 34.





Aikoinaan keväällä kirjaa ensimmäisen kerran lukiessani olin kai toivonut olevani itse Poesian runoilija ja ärsytti koska ei minun runokokoelmassani ollut yhtään tyhjää sivua.

Ensivaikutelmani ovat ilmeisesti aina pinnallisia ja täytyy opetella olla luottamatta niihin.


Yhteenveto:

+ Kansallisrunoilijan palkinto meni vihdoin nykyrunoilijalle!
+ palkintosummalla voi oikeasti tehdä jotain
+ kustantamona Poesia
+ kuten viimekin vuonna (Katja Ketun Kätilö), palkittu teos on laadukas.