Sinäkö se oot!

Ajattelin, etten palaisi eilisen Runopuulaakin karsintaan - ja sen voittoon - mitenkään, koska olen jo korostanut itseäni Facebookissa päivittelyin "MÄ VOITIN, HEI, HEI?!", mutta sitten totesin että on vielä huomionkipeämpää leijua omassa tyytyväisyydessään ja olla kuin ei oliskaan.
Olen kuitenkin jokaisena osallistumisvuonna kirjoittanut Puulaakista tänne Lorviin jonkun jutun.

Asia meni näin.
Lähdin tänä vuonna kisailemaan kepeällä reseptillä ja lähes valmistautumattomana, koska en ollut ilmoittautunut ajoissa skabaan mukaan ja osallistujamäärä täyttyi. Ystäväni kuitenkin perui oman esiintymisensä viime tingassa ja lavallehan se veri veti.

Päätin tietenkin, etten ota mitään paineita ja luen tasan sellaisia tekstejä, jotka tänään miellyttää ja sopii mun läpinäkyvään paitaan.
Ei ihan onnistunut, melkein kylläkin. Ensimmäiset kierrokset puhuin mikrofoniin lempeitä.
Viimeiselle kierrokselle nippa nappa selvittyäni päätin siis lukea jo ennen kuullun, mutta parhaan lavaruno-runoni ja lopettaa leikkimisen, sillä olenhan ollut jo kolme kertaa finaalissa mutten koskaan päässyt Kuopioon saakka. Tänä iltana voitin siis ajoituksella, olinhan altavastaajana koko illan aivan huikean hyvien naisten ja syvällisten miesten joukossa.

Se, mikä teki tämän vuoden poetry slam-karsinnasta spesiaalin, oli mun mielestä nimenomaan uusien, täysin tuntemattomien naissanataiteilijoiden lavavalloitus. Olen istunut takamukseni lavarunoustapahtumissa puhki, joten tiedän  miltei jokaisen helsinkiläisen kyvyn. Nyt erikoiskykyjä oli kolme, enkä ollut nähnyt heitä koskaan - apua, ajattelin, sillä he olivat todella, todella vakuuttavia, muistivat tekstinsä ulkoa ja osasivat esiintyä. Olin oikeastaan hiukan häpeissäni voitostani, sillä minulta puuttuu tuo ensin mainittu ja viimeksi mainitussakin on petraamista.
Voitin toiseksi tulleen viehättävän Ronja Salmen ainoastaan 0,1 pisteen erolla.

Meikä ja läpinäkyvään paitaan sopivat runot. Kuva: Venla Rossi, NVL

Siinä onkin miettimistä tulevaan Kuopion finaaliin, jonne lähdetään kuitenkin raivokkaasti puolustamaan Helsingin ja Helsinki Poetry Connectionin mainetta.
Dägä!