En minä ole vielä kuollut. Olen pyöriskellyt pääsykoehemmeteissä ja käynyt myös Kuopiossa Runokukkojen järjestämissä poetry slamien sm-finaaleissa, joissa oli oikein mukavaa.

Kello lyö kolmen minuutin päästä tasan kaksitoista, joten rupattelut sikseen ja raakaan peliin. Pistetään vaihteeksi vähän Kohtausta. Tällä oli muuten tehtävänantokin, ja se meni jotenkin näin: kirjoita kohtaus, jossa oikeus voittaa.


OTTOA ETSIMÄSSÄ

Kaksi sotamiestä sortuneessa kapakassa. Ihailevat raunioista löydettyä jukeboksia.

EERO:

Näyttäis toimivan.

JUHA:

Olisiko sulla Eero euroa heittää.

EERO:

Ei ole.

JUHA:

Nostetaan se pystyyn.

Nostavat varovaisesti. Juha ottaa sotilaskypärän päästään.

Siinä seisoo. Ihan ihkaelävänä. Sikäli mikäli noita välkkyviä valoja on uskominen. Varmaan yhdeksäkytluvulta. Pyyhkii pölyä jukeboksin pinnalta. Silittää laitetta. Yhdeksäkytluvulta, stereosaundi, ei niitä kuuskytluvun Wurlitzeja saa enää mistään Suomessa joissa pyörii seiskatuumaset tai kakstoistatuumaset. Eikä me oltais sellaista kahestaan nostettukaan, ne painaa jotain kahtasataa, ne on pelkkää rautaa sisältä. Tässä on paljon enemmän muovisia osia... On se silti hieno. Niin hieno.

Kokeilee varovaisesti vaihtopedaaleja. Levyt vaihtuvat. Juha huokaa liikuttuneena ja laskee päänsä levyautomaatin lasille.

Tää on niin käsittämättömän kaunis masiina... voitsä kuvitella... Billy Talenttia... David Bowieta... Dylania, Blondieta...

EERO:

Otto on yhä ehtimättä.

JUHA:

...Otto on yhä etsimättä... Annie Lennoxia... Juicea, Rautavaaraa, Biitlesiä - muistatsä Taikapeilin?

EERO:

Otto on silti ehtimättä.

JUHA:

Pink Floydia. Eikä ole kolikon kolikkoa mitä laittaa.

EERO:

Lähekkö Ottoa ehtimähän jos annan euron?

JUHA:

..Ai sulla olikin rahaa?

EERO:

Lähekkö.

JUHA:

No lähen lähen. Anna tänne.

Eero ojentaa Juhalle rahan. Juha ottaa Eeron tarjoaman euron ja jää pitelemään sitä ilmassa.

Me ei voida käyttää tätä ihan tosta noin vaan. Jos tehdään nyt niin, että se, kumpi meistä löytää Oton - elävänä tai kuolleena - saa  soittaa haluamansa kappaleen. Ihan mitä tahansa. Vaikka Ismo Alankoa. Se päättää. Voittaja päättää mitä me soitetaan.

EERO:

Miksi sä sanot noin?

JUHA:

Sanonmitä.

EERO:

Elävänä tai kuolleena.

JUHA:

Entäs jos Eero on vainaja? Kato näitä kehyksiä - tai kato tota jakkaraa. Ei näistä ole ku rippeet jäljellä. Mitä ihmisestä? Mitä jäljellä ihmisestä?

EERO:

Jukeboksi on jäljellä.
Miettii. 
Ei. Emmää lähe. Mä en lähe tähä. Otto ei oo mulle minkään vedon arvone.

JUHA:

Haista Väinölä paska -

EERO: Kiihtyy

Minkä arvone Otto on sulle, häh?

JUHA:
... paskan arvonen... mä alan nyt kuuntelee musiikkia... mee sä tästä pois jos sä et haluu leikkii meidän kanssa... Syöttää kolikon sisään. Mitään ei tapahdu. Painelee pedaaleja. Yrittää saada kolikon ulos. Iskee kevyesti levyautomaatin ikkunaa. Lyö kovempaa, kunnes alkaa hakata urakalla. Tarttuu molemmin käsin jukeboksiin ja kaataa sen. Potkii. Nyyhkyttää. Sylkäisee lopulta jukeboksin päälle ja kääntyy lähteäkseen. Eero tarttuu hihasta kiinni.

EERO:

Rauhotu, Juhani.

JUHA:

Eero, Otto on kuollut.

EERO:

Elä lähe mihkään.

JUHA:

Eero, Otto on kuollu eikä täällä elä mikään. Lähetään. Otto on kuollu.

EERO: Ääni särkyy

Otto ei olis jättäny kumpaakaan meistä!

JUHA:

Otto lähti. Otto jätti. Ite se lähti. Se kyllästy sotaan. Lähti tänne bisselle. Mä kyllästyin myös. Mä lähen. Nostaa radiopuhelimen huulilleen ja kävelee kohti uloskäyntiä. Alikersantti ilmottautuu komppanialle. Oton etsintä lopetetaan tuloksettomana.

EERO:

Sä et voi vaan tehä noin.

JUHA:

Mitä en voi?

EERO:

Sä et voi vaan tehä noin.

JUHA:

Mä voin.

Poistuu.

Eero potkaisee jukeboksia.

EERO:

Paskarakkine!

Hiljaisuus.
Etsii Ottoa raunioista.

Mitä sä lähdit Otto täältä etsimään? Toisia henkiinjääneitä?

Nostelee kiviä, pöydänjalkoja, metallia.

Aina henkiinjääneitä ehtimässä. "Katotaan ny ton kaatuneen puun alta. Siellä voi olla vaikka lapsi alla!"

Vaihtaa paikkaa. Turhautuu.

Otto! Otto! Kuuletsä mua?
Otto muistatsä kun pelattiin aamuyöstä jalkapalloa eikä minkään pitäny mennä näi?
Tai ku soitettiin Ainossa suomirokkia. Sehän ton Juhankin mursi.
Kun ei päästykkään enää kolmistaan pubiin.
Ku ei tullukkaa enää illan vikaa biisii.
Otto. Mä en pärjää ilman sua ja Juhaa.
Mä en pärjää ilman teitä.
Oletsä siellä jossain?
Vastaa mulle!


Jukeboksi herää. Alkaa soittaa musiikkia.