Joulukuun unia

I

Koska meidät nähtiin
ja meistä puhuttiin
koska meidät ikuistettiin
ja meitä kuunneltiin (toimme Helsingistä uutisia)
olimme totta

Koko kylä tuntui silti unelta.
Jäinen tie
pitkän ajomatkan jälkeen
houreelta, jonka keksin,
kun joulukuussa nukkuu liikaa.
Ajatuksiin tarttui taikuutta ja vierautta,
pelloilla liehuivat elefantin korvat
kuin seivästetyt räiskäleet.


Rakastan sinua
on kuin kairaisi
omaa sydäntä ulos
jäisestä lammesta.



II

(Omistettu Keijo Kuuttiolle, tuolle sub-urbaanille runoilijalle)

Ennen kuin kasvatit kerrostalot ympärillesi
veit paikkoihin joissa puhuttiin vierasta,
liikuttiin vaakaa
kadut kuivinakin liukkaita,
merivesi kantoi betonia, puut loppuivat
ja tuulilaseihin maalattiin unelmia
suorakulmaisista navetoista

Erämaa tyhjennettiin ja siitä tuli loputon

(lisättiin lähiö)

puhelinkioskeja ja kirkkaita liikkeitä
seurasivat ylämäkeen pysähtyvä pakkanen
joka jäi katsomaan olkansa yli taivaalle kun
Mellunmäki raapaisi venäläiskoneen mahaa

Pohjoinen kylä, pohjoinen kaupunki
Uimahallin vihreä aurinko
sankoa kaatava piika
lunta suuhunsa-lehmä
Richard Scarryn paljon kuviteltu maailma