Joulukuun unia

I

Koska meidät nähtiin
ja meistä puhuttiin
koska meidät ikuistettiin
ja meitä kuunneltiin (toimme Helsingistä uutisia)
olimme totta

Koko kylä tuntui silti unelta.
Jäinen tie
pitkän ajomatkan jälkeen
houreelta, jonka keksin,
kun joulukuussa nukkuu liikaa.
Ajatuksiin tarttui taikuutta ja vierautta,
pelloilla liehuivat elefantin korvat
kuin seivästetyt räiskäleet.


Rakastan sinua
on kuin kairaisi
omaa sydäntä ulos
jäisestä lammesta.



II

(Omistettu Keijo Kuuttiolle, tuolle sub-urbaanille runoilijalle)

Ennen kuin kasvatit kerrostalot ympärillesi
veit paikkoihin joissa puhuttiin vierasta,
liikuttiin vaakaa
kadut kuivinakin liukkaita,
merivesi kantoi betonia, puut loppuivat
ja tuulilaseihin maalattiin unelmia
suorakulmaisista navetoista

Erämaa tyhjennettiin ja siitä tuli loputon

(lisättiin lähiö)

puhelinkioskeja ja kirkkaita liikkeitä
seurasivat ylämäkeen pysähtyvä pakkanen
joka jäi katsomaan olkansa yli taivaalle kun
Mellunmäki raapaisi venäläiskoneen mahaa

Pohjoinen kylä, pohjoinen kaupunki
Uimahallin vihreä aurinko
sankoa kaatava piika
lunta suuhunsa-lehmä
Richard Scarryn paljon kuviteltu maailma

Kirjeenvaihtoa välillä Helsinki - Pietari.
Kello 06.06 Pietarin päässä vastaanotettu runo.



Tammikuusta elokuuhun pysyttelin hiljaa.
Katsoin lähdön tekoasi,
en saanut kirjoitetuksi - puuttui K -
en huudetuksi,
en saanut mitään sanotuksi.

Olit pakannut paperipussin täyteen kirjoja,
katselin paperikassia kädessäsi ja odotin
koko keho jännittyneenä
kun sen paperiset korvat irtoaisivat
ja te - sinä ja klassikot
vyöryäisitte
puisesta näennäislaminaatista läpi
suoraan talon alle rakennettuun pieneen varahelvettiin

ja isäni Herra puuhastelisi
talon pelonjakelukeskuksen kanssa
niin että kylmää varmasti riittäisi jokaiselle
eikä savu nousisi piipusta
vaan leviäisi mustana maata pitkin niin kuin hiilidioksidi
kunnes hän saisi kirjoittamasi niskaasi ja suoristuisi
Ja huone oli neliön muotoinen,
siinä oli seinät katto ja maailmanvälinen
josta sinä luiskahdit mutta minulle se pysyi kiinni.