Päätoimittamani Nuoren Voiman runousnumero on ilmestynyt! Aiheenaan esiintyvä runous ja yhtenä vahvana teemana tunnustuksellisuus. Olen tätä lehteä hehkuttanut jo niin monella foorumilla, että tuntuu hiukan kiusalliselta kertoa siitä täälläkin. Toisaalta toivoisin, että mahdollisimman moni lukijani tutustuisi siihen, sillä kirjoittajat, valokuvaajat ja runoilijat tekivät sen eteen helkkarin upeaa työtä.

Viime yönä juhlittiin perinteisin ja riehakkain Poetry Jam -menoin lehden julkistusta, siinä paljastettuja debytantteja Rauno Riekkiä, Tuomo Heikkistä, Arja Karhumaata ja Jussi Kaskista ja melkein pikkutunneille asti. Esiintyjät pistivät parastaan (mm. Sami Liuhdon taudinkuva, tästä kokoonpanosta tullaan kuulemaan vielä paljon) ja avomikittäjät olivat kouraisevan hyviä.
Aamuyön herkkinä kevään tunteina oikaistiin lavarunobuumin yhden vahvan tekijän ja hyvän ystävän, Harri Hertellin kanssa Töölön pikku metsiin kuuntelemaan satakieliä.

Aamulla jatkoin puheenjohtajalle äkkiä tutuksi tulleita töitä: eräälle syksyn klubille oli varattava kaikki esiintyjät uusiksi ja mieluiten samaan iltaan mennessä. Myös aiemmin suunnitellusta esityspaikasta piti luopua.

Voin muuten sanoa, että sopivan kokoisia juhlapaikkoja, joissa olisi sekä äänipöytä DJ:lle, että kaikki varustelut useamman hengen orkesterille, ja joka olisi ilmainen ja tietysti mahdollisimman lähellä keskustaa, löytyy yllättävän vähän. Tuntuu, että sopivia on Mascotin lisäksi tasan yksi; Lavaklubi.

PJ:n roolissa epävarmuutta ja yllättäviä tilanteita on kuitenkin vain siedettävä, vaikka suunnitelmani tälle melko helteiselle perjantaille oli pitkään nukkuminen ja sitä kautta työn hedelmistä nauttiminen.

***

Annikin Runofestivaalin yllätysesityskuvio on paljastettu! Esiinnyn kahden kovan luokan pyörätuolitanssijan kera Annikin puutalokortteleiden ytimessä ja itse asiassa viistossa alamäessä 6.6 kello 14.25. Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että vähemmistöjen oikeudet ovat olleet minulle aina merkittäviä asioita, joita olen käsitellyt ja pitänyt yllä niin oman työni kuin kirjoittamani runoudenkin kautta. Toisaalta en ajattele Zaida Launista tai Leevi Ketolaa erityisryhmään kuuluvina ihmisinä, vaan pidän heitä kollegoina, joiden kanssa teen taidetta. Joka tapauksessa, projekti oli alusta alkaen mieluisa, ja odotan uteliaana, kuinka lopulta toteutamme sen. Tästä päästään muuten mainiona aasinsiltana takaisin lehden pariin, johon runoilija Sanni Purhonen on kirjoittanut tärkeän vammaispoliittisen puheenvuoron.

Eipä muuten tunnu hassummalta tällaisten lyhyiden arkisten kertomusten kirjoittaminen! Saatan jopa harkita jatkavani samaan tyyliin (ja sitten väliin niitä runoja).