Jumaliste! En ole kirjoittanut. Olen nääntynyt. Ja olen kovasti vain innostunut performanssista...
Tässä kuitenkin jotakin. Loukkaan itseäni kirjoittamalla enää vain ruuhkabusseissa. Nämä säkeet omistettu Nerudalle.
Kuinka monta lintua yhdestä parvesta
huomaisi säikähdyksekseen
Siddhartha Gautaman jakavan
kaiken leipänsä patsaille?
Ja kuka tarkalleen
unohti Jeesuksen seipääseen?
Jos nimeni olisikin
Aarre Juhani Ijäs
tai Oksana Lumi Nurmi
kuka silloin olisi isoäitini,
kuka toimittaisi lämmön virkaa
viiman ja vuosien sijaan?
Jos rakkaudella ei olisi hintaa
kuinka monta vaaleansinistä seteliä
tarvitsisin vielä lainaan?
Ja miksi myrsky seisahtuu
ainoastaan sinun ovesi luona?
Mitäpä jos luvut ja numerot
ja tunnit
seisoisivat tekojensa takana?
Kestääkö purku-uhan alla oleva kortteli
paperisodan masentumatta?
Tai autiotalot, tyhjyyttäänkö
sytyttävät itsensä tuleen?
Missä ilmalaivat laiduntavat?
Entä osaako discografia sittenkään
kaikki Travoltan askeleet?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste buddha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste buddha. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
tiistai 23. marraskuuta 2010
Vanhoja tekstejä luovuuden lakkoillessa
Sankarismielisille tarkoitettu
Kannen kuvassa bodhisattva Mañjusri tylyttää
(tämä on taivaitten keino)
kehno elämäsi kaipaa siisteyttä ja siveyttä
vähän twistiä ja kunniaa.
entäs jos mä olenkin
pari viikkoa ollut täydellinen
niin täydellinen, kiltti, ahkera, hurjaa valoa täynnä
ettei nyt tee mieli itkeä tai katua
tai kaatua ...
entä jos näin buddhassa juuri tieni
ja bob dylanin katseessa myös
jos tänään elän päiväni murmelina
puen ylleni jumalan vaatteet.
entä jos pyhien korkeitten tahto
on tavoitettavissa
lauluissa tähdissä kuissa
askareissa vankiloissa
kirjan sivuissa askelissa
entäs jos etsiessä
parkkipaikkaakin
suutelisin itse itseni onneen
oonhan mä suurin ja kirkkahin.
---
Kela-kortistani on tullut huomaamattani ohut ja hauras. Sävyt ovat kahdeksankymmentälukulaiset, hyvä yritys avaruusaikaa. Aivan kuin vaaleanpunaisen ja vihreän sävyt olisivat profiloidut vauvaminäni egolle. Kuten nimet elokuvatähdille tai aikakausille.
En käytä korttia kuin lääkärilläni, joten luulisi moisen esineen puistattaa sen tarjoamien pelkoreaktioiden ja muistojen vuoksi.
Muistan, kuinka yritin ojennella sitä Saksassa luukun alta kuin maahanmuuttaja. Minut käännytettiin kunnes ambulanssi tuli hakemaan minut sadan metrin päästä;
lähdin helvettiin sairaalasta heti kun oksentelu ja leikkaushaavat sallivat.
Toinen tärkeä muistoni piskuiseen korttiini liittyen löytyy reidestäni. Erityisen inspiroivaa oli nähdä jäykkäkouristusrokotuksen aiheuttama hapero kraateri. Harjoitellessani pöntöllä istumista muistan pelänneeni kahta rotkoa joiden syövereihin olisin voinut vajota; sekä pytyn että jalan alati leviävän reijän..
Ei. Kela-korttia eivät hallitse kuolemanpelko ja elämän langan tyyni heikkoudentaju
vaan sen kaikista pienistä kirjaimista paistava jääräpäinen selviämisen kukoistus.
---
Kaihi & lähdön ikävä
"Kun mä tulin tänne sisään, täällä soi sellainen kaihin kaltainen blues
elektro tai blues, mä en oo varma kumpaa, siis sellainen
että kaihin kanssa näkee lähelle muttei kauas
mutta tietää joka tapauksessa sen biisin tärkeyden olevan jossain kaukaisuudessa,"
kuvittelin Juhon sanovan kun hän tulee eteiseen mutta
eihän hän juuri koskaan lausunut tuollaisia pitkiä lauseita. Minä olen se supliikki meidän perheessä
tai en supliikki, mutta pitkäsanainen ja herkästi liian toimelias
Juhon ajatus leikkaa ainoastaan paperilla kuin paperiveitsi tai hainevä
itse kohtaan tyhjillä sivuilla vain tyhjän sivun ja tylsyyden, kuten oma veitsenkin: tylsä
eikä Juho tule edes sisään
zeniläisyyttä harrastaessani koitan tehdä ajattelustani kepeän ja keskittyä
suureellisuuden sijasta pieneen
ainoa totuus on jumalassa mutta minun totuuteni on myös tämä:
Juhoa ikävöidessä
on Juhoa ikävä.
Olen yksin kotona bluesin tai elektron armoilla ja teen lähtöä. Jos teknobiisi joka on sämplätty pelkällä bluesilla ja tekijä on hiphoppari
mitä se on?
Mikä on tämä kappale? Miksi sen tekijä on näin drag?
Ja miksen lähde jo ovestani ulos? Mikä pidättää minua tässä suureellisessa kaksiossa? Kuulisinko kappaleen elektrona, jos olisin tulossa sisään? (tässä: näen sieluni silmin kun Juho tulee sisälle väsyneenä ja ärtyy TEKNOSTA.)
Vai kuulisinko kappaleen bluesina, kuten nyt, vain siksi, että tekisin lähtöä ja päätäni painaisi lähdön ahdistus? Lähdön hetkissä on nimittäin aina joko bluesia tai Joy Divisionia tai New Orderia.
Olen nähnyt monia sellaisia elokuvia, missä lopputeksteissä soitetaan New Orderia.
Disneyllä on ainakin yksi sellainen. Ja Sofia Coppolalla.
Molempia edellämainittuja lafkoja pidän varkaina. Mutta heidän tuotantoaan seuratessani olen aina ollut äärettömän kärsivällinen ja liikuttunut.
Kuvitelkaa nyt disneytäkin: jälkikäteen paljastuu, että Mulan teurastettiin tai ei ollut nainen tai ei ollut edes olemassa. Leijonankuninkaalla on omat epäilijänsä: salaliittoteorioitsijat näkevät elokuvan taustoihin piirtyvän sekä sanan S E X että myös kyrvän.
Olen valmis lähtöön mutta pudotettuani lapasen keksin näytelmääni jatkoa
riisun rotsini ja jämähdän eteispenkille.
NÄYTELMÄIDEOITA
tytär otetaan messiin siivousfirmaan // sattumalta KARI onkin (tai mikä se nimi nyt oli)
heidän pomonsa
tälleen syvennetään aiemmin sivuhenkilöinä olleita
myös KIKKA on siellä ja sitä syvennetään
vaikka lapset onkin otettu huostaan
KIKKA paljastuu hyväksi !
raataa perheensä takaisinsaamiseksi sekä siivoojana että idioottibaarimikkona
tässähän se onkin, KIKKA on hyväntahtoinen mutta idiotismi piinaa
KARIN TAJUAMINEN. "Sähän oot isäs tyttö..."
Heitän taas ohuen takkini päälleni ja huomaan pesukoneen pyörivän.
Menen sen ikkunan luokse ja kehotan sitä pysähtymään. Juuri kun vesi on kadonnut maisemasta ja huuhteluaineen lokerossa on juossut neste tarpeekseen, kone täyttyy taas. Tartun sitä ärtyneenä molemmin puolin luukku. Tekisi mieleni kiskoa luukku auki ja antaa tulvia vaan. Tämän ei missään nimessä pitänyt mennä näin. Blues on jo päättynyt ja turha pop itkee kajareissa.
Kotiini saavuttuani pyykit työntäisivät hometta ja mätää, tai ainakin Juhon hylkimää tiettyä hajua. Olen jo myöhässä ja kaverini päättää jäädä pettyneenä kotiin. Tilanne ahdistaa minua ja kärjistyy, kun tulen nälkäiseksi.
Jätän pyykit pyörimään ja lähden pakkaseen. Kaveri ostaa patonkia ja laittaa teetä. Olen onnellinen, että pääsin ovenkarmeista läpi. Olen kuullut mielisairaalasyndroomasta, jossa potilas ei suostu kävelemään ulos. Nimenomaan se ulos astuminen on kaikkein radikaaleinta.
Olen myös kuullut spiritismi-illasta, jolloin jollekin venäläiselle tytölle ennustettiin, että se kuolee kun se astuu kynnyksen yli. Lopulta sen äiti joutui kantamaan tyttärensä ulos.
Se tyttö oli saanut sydänkohtauksen juuri kun se oli ohittanut sisätilan ja ulkotilan portit.
Kannen kuvassa bodhisattva Mañjusri tylyttää
(tämä on taivaitten keino)
kehno elämäsi kaipaa siisteyttä ja siveyttä
vähän twistiä ja kunniaa.
entäs jos mä olenkin
pari viikkoa ollut täydellinen
niin täydellinen, kiltti, ahkera, hurjaa valoa täynnä
ettei nyt tee mieli itkeä tai katua
tai kaatua ...
entä jos näin buddhassa juuri tieni
ja bob dylanin katseessa myös
jos tänään elän päiväni murmelina
puen ylleni jumalan vaatteet.
entä jos pyhien korkeitten tahto
on tavoitettavissa
lauluissa tähdissä kuissa
askareissa vankiloissa
kirjan sivuissa askelissa
entäs jos etsiessä
parkkipaikkaakin
suutelisin itse itseni onneen
oonhan mä suurin ja kirkkahin.
---
Kela-kortistani on tullut huomaamattani ohut ja hauras. Sävyt ovat kahdeksankymmentälukulaiset, hyvä yritys avaruusaikaa. Aivan kuin vaaleanpunaisen ja vihreän sävyt olisivat profiloidut vauvaminäni egolle. Kuten nimet elokuvatähdille tai aikakausille.
En käytä korttia kuin lääkärilläni, joten luulisi moisen esineen puistattaa sen tarjoamien pelkoreaktioiden ja muistojen vuoksi.
Muistan, kuinka yritin ojennella sitä Saksassa luukun alta kuin maahanmuuttaja. Minut käännytettiin kunnes ambulanssi tuli hakemaan minut sadan metrin päästä;
lähdin helvettiin sairaalasta heti kun oksentelu ja leikkaushaavat sallivat.
Toinen tärkeä muistoni piskuiseen korttiini liittyen löytyy reidestäni. Erityisen inspiroivaa oli nähdä jäykkäkouristusrokotuksen aiheuttama hapero kraateri. Harjoitellessani pöntöllä istumista muistan pelänneeni kahta rotkoa joiden syövereihin olisin voinut vajota; sekä pytyn että jalan alati leviävän reijän..
Ei. Kela-korttia eivät hallitse kuolemanpelko ja elämän langan tyyni heikkoudentaju
vaan sen kaikista pienistä kirjaimista paistava jääräpäinen selviämisen kukoistus.
---
Kaihi & lähdön ikävä
"Kun mä tulin tänne sisään, täällä soi sellainen kaihin kaltainen blues
elektro tai blues, mä en oo varma kumpaa, siis sellainen
että kaihin kanssa näkee lähelle muttei kauas
mutta tietää joka tapauksessa sen biisin tärkeyden olevan jossain kaukaisuudessa,"
kuvittelin Juhon sanovan kun hän tulee eteiseen mutta
eihän hän juuri koskaan lausunut tuollaisia pitkiä lauseita. Minä olen se supliikki meidän perheessä
tai en supliikki, mutta pitkäsanainen ja herkästi liian toimelias
Juhon ajatus leikkaa ainoastaan paperilla kuin paperiveitsi tai hainevä
itse kohtaan tyhjillä sivuilla vain tyhjän sivun ja tylsyyden, kuten oma veitsenkin: tylsä
eikä Juho tule edes sisään
zeniläisyyttä harrastaessani koitan tehdä ajattelustani kepeän ja keskittyä
suureellisuuden sijasta pieneen
ainoa totuus on jumalassa mutta minun totuuteni on myös tämä:
Juhoa ikävöidessä
on Juhoa ikävä.
Olen yksin kotona bluesin tai elektron armoilla ja teen lähtöä. Jos teknobiisi joka on sämplätty pelkällä bluesilla ja tekijä on hiphoppari
mitä se on?
Mikä on tämä kappale? Miksi sen tekijä on näin drag?
Ja miksen lähde jo ovestani ulos? Mikä pidättää minua tässä suureellisessa kaksiossa? Kuulisinko kappaleen elektrona, jos olisin tulossa sisään? (tässä: näen sieluni silmin kun Juho tulee sisälle väsyneenä ja ärtyy TEKNOSTA.)
Vai kuulisinko kappaleen bluesina, kuten nyt, vain siksi, että tekisin lähtöä ja päätäni painaisi lähdön ahdistus? Lähdön hetkissä on nimittäin aina joko bluesia tai Joy Divisionia tai New Orderia.
Olen nähnyt monia sellaisia elokuvia, missä lopputeksteissä soitetaan New Orderia.
Disneyllä on ainakin yksi sellainen. Ja Sofia Coppolalla.
Molempia edellämainittuja lafkoja pidän varkaina. Mutta heidän tuotantoaan seuratessani olen aina ollut äärettömän kärsivällinen ja liikuttunut.
Kuvitelkaa nyt disneytäkin: jälkikäteen paljastuu, että Mulan teurastettiin tai ei ollut nainen tai ei ollut edes olemassa. Leijonankuninkaalla on omat epäilijänsä: salaliittoteorioitsijat näkevät elokuvan taustoihin piirtyvän sekä sanan S E X että myös kyrvän.
Olen valmis lähtöön mutta pudotettuani lapasen keksin näytelmääni jatkoa
riisun rotsini ja jämähdän eteispenkille.
NÄYTELMÄIDEOITA
tytär otetaan messiin siivousfirmaan // sattumalta KARI onkin (tai mikä se nimi nyt oli)
heidän pomonsa
tälleen syvennetään aiemmin sivuhenkilöinä olleita
myös KIKKA on siellä ja sitä syvennetään
vaikka lapset onkin otettu huostaan
KIKKA paljastuu hyväksi !
raataa perheensä takaisinsaamiseksi sekä siivoojana että idioottibaarimikkona
tässähän se onkin, KIKKA on hyväntahtoinen mutta idiotismi piinaa
KARIN TAJUAMINEN. "Sähän oot isäs tyttö..."
Heitän taas ohuen takkini päälleni ja huomaan pesukoneen pyörivän.
Menen sen ikkunan luokse ja kehotan sitä pysähtymään. Juuri kun vesi on kadonnut maisemasta ja huuhteluaineen lokerossa on juossut neste tarpeekseen, kone täyttyy taas. Tartun sitä ärtyneenä molemmin puolin luukku. Tekisi mieleni kiskoa luukku auki ja antaa tulvia vaan. Tämän ei missään nimessä pitänyt mennä näin. Blues on jo päättynyt ja turha pop itkee kajareissa.
Kotiini saavuttuani pyykit työntäisivät hometta ja mätää, tai ainakin Juhon hylkimää tiettyä hajua. Olen jo myöhässä ja kaverini päättää jäädä pettyneenä kotiin. Tilanne ahdistaa minua ja kärjistyy, kun tulen nälkäiseksi.
Jätän pyykit pyörimään ja lähden pakkaseen. Kaveri ostaa patonkia ja laittaa teetä. Olen onnellinen, että pääsin ovenkarmeista läpi. Olen kuullut mielisairaalasyndroomasta, jossa potilas ei suostu kävelemään ulos. Nimenomaan se ulos astuminen on kaikkein radikaaleinta.
Olen myös kuullut spiritismi-illasta, jolloin jollekin venäläiselle tytölle ennustettiin, että se kuolee kun se astuu kynnyksen yli. Lopulta sen äiti joutui kantamaan tyttärensä ulos.
Se tyttö oli saanut sydänkohtauksen juuri kun se oli ohittanut sisätilan ja ulkotilan portit.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Omm
Kunnia ja ylistys Jumalalle om
Suurien ja väärinhaudattujen uskolle
pyhien ja pyhäinhäiväistyjen muistolle
kunnia maan ja taivaan ja helvetin ja tiedon tasapainolle
totuudelle ja tielle om
kylvän riisini koskeen ja jään maattomaksi
jos se on korkeimman tahto olkoon om
petin itseni viljelijänä nyt kuulkaa itkuni
ojennan käteni suureuteen ja kunniaan om
hävittäkää ruumiini ja tulkoon tuli ja valkea
jos vielä kerran syyllistyn petokseen
ihmisarvoni tuhlattakoon tuhkaan ja tuuleen
ottakoon kaikkeni kaikkeuden pahan
ottakoon pahan ja kylväköön koskeen
riistäköön tulevan, menevän ja ajan ja alun
kiiriköön sana
kiiriköön korkeimman mahti om
Kuule meitä maan asukas, tähti
kävele vuoret ja vuodet läpi
itkusta syvä polkusi tee
kun olet käynyt vuoret
ja vuodenajat
kuulet laulumme om
Pidä kierto ja tietous
mielessäsi kuin poltettu sydäntuhka
näin saat puhtaat valkeat vaatteet
kaikkea, mitä on ja on oleva
iänkaikkisesti ja ikuistamatta
todistamatta ja Todistetusti
Katso villin lampaan karmasi ja kanna
villasi vääriin maihin
kävele Krhsnan palava portti
kävele palava portti läpi
ja matkaa minne tahansa olet halajava.
oi Jumaluutenne oi vahva pyhyytenne
oi kanelin tuoksu ja ruosteinen veri
pistän päänahkaani punaisen pisteen
enkä pyyhi Sanaanne koskaan
kumarran otsani päivittäin maahan
ja mantran lausun neljästisadasti
hiekka käsivarsieni alla on kiitollista
itse häpeän tekoni multaan saakka
olen sieltä kasvava ja oppiva
elämän ehdot ja kylvön syyt
olen sieltä kasvava, armostanne
om taivas om kuu
om todellisuus ja tietous
om olemattomuutenne
om todistamattomuutenne ja todistettu tosi
oi miljardivuotiset palatsit
jota valkea lotus kastaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
