Olen vatsataudissa. Runot ovat syntyneet vessassa, kirjoitin, minkä kerkesin, saadakseni oloni pois mielestä. Olkaa hyvä ja anteeksi.


Intiaanikuume - vatsa kääntyy - hirveää - rujoa:
Katselen itseäni kylpyammeen pohjalla.

Nyt olisi hyvä aika kysyä niiltä kaikilta
minuilta, jotka varjoina harhailevat ympärilläni
kysyä niiltä muutama kysymys
ensimmäinen ei kykene vastaamaan
toinen häpeää nurkassa villapaitansa sisällä
ja osoittaa minua: sinä se olit
kuumeminä viittilöi meitä tekemään jotain
juotamme hänelle vitamiineja ja kuumaa siideriä
se ei auttanut
se ei auttanut ja meitä on nyt neljä
ja tullut on meistä kaunein.

Hänellä on paholaisen häntä
housunlahkeessa
me saamme hänet
               tunnustamaan haureutensa
Ne jättävät minut oman onneni nojaan.
Kuin nyt katumus olisi kuumeeni
ja janoni vievä (aur 4:1)

Kireä jengi katoaa
ja oloni kohenee
Menneisyys, Kohtalottomuus
vaitelias Huomen ja upea Synti
En vielä tiedä kuolenko tähän
mutta he ovat kohtuuttomia
paskapäitä


Ostivat maailman köyhät
ja istuttivat ne mereen.
Saisivat vettä kyllikseen.

Heidän ojennetuistä käsistään
sidottiin merenkulkureiteille kimppuja
myrskyvaroituksia risteilijöille:

älä tule tänne, tässä lepää
korallin ja mädän peittämä
muisto sinusta ja hänestä
ihmisistä.

---

Raportteja

Hei, olemme päässeet tutustumaan
tänään Oriveden lyseon lukioon
ensivaikutelmamme on synkkä
on kuin itse Saatanan olisi
unohtanut viattomasti lapasensa
johonkin hyllyyn pelkoa kylvämään.
Pahoivoivat teinit huijaavat ja rääkkäävät
toisiaan; juuri saamamme tiedon mukaan
joku on hypännyt junan eteen
Heidän tulevaisuutensa ei näytä hyvältä
peräkylä ei tarjoa heille kuin
lähikaupasta töitä tai tehdashalleilta
tytöt synnyttävät nuorina ja
paikan ainoat harrastukset ovat lentopallo
ja karaoke
Jonkinlainen vastarinnan pesäke on siunaantunut
paikalliseen teatteriin
mutta lukiolaiset eivät näyttäydy siellä
ovat mieluummin sen takana levittämässä hiekoitusastian
sisältöä asfaltille
ei ole muuta nyt, vain kivihiekkaa
hiekkaa on heidän elämäsä, juuri puhaltava myötätuuli
vierittää muutaman ehkä Tampereelle
toiset kapakkaan ja loput, niin

---
Tässä projektissa käytämme harjoittelijaamme.
Yksi suomenkielinen tyttö yrittää parhaillaan
soluttautua ruotsalaisen tyttökoulun
nörtteihin.
Nörttien joukossa on hurmaava tyttö
tutkimme hänen epäsuosionsa syytä
zuumasimme lähempää ja havaitsimme hennot
viikset
siitä silmitön viha.
Tallensimme videolle kuinka hänen ystävänsä
kaatoivat suolaa hänen salaattinsa päälle
ruokalassa kun hän nousi pöydästä ja haki leipää.
Pelkäämme näyttelijämme puolesta
kutsumme
hänet takaisin.

Matkalla

Mordor vaan kaikille!
Etsiskelen edelleen kiinnostavia runoblogeja. Ois mahtavaa löytää esimerkiksi naisten ylläpitämiä -toki saa ehdottaa miestenkin. Musta on nimittäin hienoa ja urheaa löytää naiskirjoittajien runoja, koska tuntuu, että kynnys niiden pitämiseen on miehillä alhaisempi. Runo on kuitenkin niin hirvittävän henkilökohtainen juttu, että joutuu jatkuvasti pelkäämään virheitä tai huonoutta. Miehiä ei mielestäni häiritse niin paljon julkisen kuvan paino, ja heistä siinä määrin pitäisikin ottaa esimerkkiä.
Blogi on kuitenkin vain blogi eikä mikään tappiin asti hiottu WSOY:n romaani.

Sitten aamun tuotantoon!

"Hänellä oli päässään gallonan hattu eikä hän pitänyt kiirettä tullessaan tien yli. 
- Oletteko te pojat menossa jonnekin vai vaan menossa. 
Emme ymmärtäneen hänen kysymystään ja se oli pirun hyvä kysymys."

- Jack Kerouac, Matkalla

Hieno valkoihoinen vanhus oli päättänyt jo aikoja sitten kuolla niin pian kuin suinkin oli mahdollista. Odotus oli käynyt kuitenkin kovin pitkäksi. Mikään sairaus ei ollut häntä uhannut, eikä hän kaatunut liukkaallakaan, vaikka kuinka yritti.
Tehdäkseen tylsyydestään julkista komiikkaa, istahti hän päivittäin moniksi tunneiksi hoitamattoman puiston penkille karkoittaen sen ainoat kävijät: aurinkoa ottavat naiset. Siellä hän istui vuodenajoista piittaamatta, torkahtaen välillä jopa pakkaseen.
Eräänä keväänä, jolloin hän taas havahtui olemassaoloonsa, ryhdyttiin juuri hänen silmiensä alle urakoimaan pientä parakkiasuntoa. Koirankakat nuolivat keväisesti vastasyntynyttä maata.
Vanhus jäi tuijottamaan itsepintaisesti juuri kohoavan asunnon suuntaan. Olihan se tähänkin asti ollut hänen  orjallinen ilmansuuntansa.
Talon valmistuessa nuoripari muutti sisään. Vanhus näki esteettä huoneistoon.
Asunnon isäntä oli jonkin sortin sirkusmies. Hän harjoitteli jonglööraamista ahkerasti. Nainen oli tavattoman paljon kotona, ja yksin jäädessään hän lueskeli kirjoja, pyyhki pölyjä ja tuuletti lakanoita. Hän oli sievä pikku nainen.
Jostain syystä vanhus kovasti virkistyi heidän arjestaan. Hän lähti spontaanisti katsomaan kaupungille levittäytynyttä sirkusta. Ei hän uskaltanut sisälle mennä, mutta viirien ihaileminen tuotti hänelle paljon iloa.
Hän myös kuljetti kirjoja mukaan retkelleen. Ne koostuivat ajan moderneista kirjoista, Hemingwaystä ja Steinbeckistä.
Ja kun loppukevään linnut lauloivat, näytti kuin sievä kotityttö tanssisi kepeästi huoneesta toiseen niiden säestyksellä. Nainen myös jauhoi itse kahvipapunsa. Vanhus piti siitä.

Eräänä kauniina päivänä tuli jonglööri kuistilleen harjoittelemaan ihastuttavia temppujaan. Hän vilkaisi halveksivasti vanhusta.

- Eivät nuo kirjasi sinua pelasta.
- Voi, ne auttavat minua paljon! huudahti yllättynyt vanhus vilpittömästi.
Hän ei ollut puhunut kenellekään pitkään aikaan. Se oli hirveän outoa.
- Minä ja Cecilia ollaan huomattu, että sä tirkistelet sitä. Ei toi kirjojen lukeminen sinua pelasta.
Vanhus oli sanaton ja pahoillaan. Sehän oli puolittain totta.
- Niin että me vaimon kanssa yksissä tuumin päätettiin ilmoittaa sinusta poliisille.

Ja niin heti seuraavana aamuna oli konstaapeli häntä penkillä odottamassa. Hän otti vanhuksen synkkään autoonsa ja ajoi pois. Nuoripari käänsi penkin katsomaan vastapäistä asuntoa.

Mulla on, kuten saatatte havaita, pieni nimikriisi blogin suhteen. Lorvi oli alkujaankin typerä, enkä pidä vetelehtimisestä niin paljoin kuin annan ymmärtää. Sitä paitsi halusin kirjallisesti sävähtävän nimen!

No. Ei tullut oikein muuta mieleen! Kävin mahdolliset intertekstuaaliset viittaukset jo läpi, eikä sopivaa löytynyt.
Tyhmyydessähän ei ole mitään vikaa mutta sen yläotsikkona pitäminen antaa hivenen väärän sävyn. Eikä liene tarpeen koko ajan rangaista itseään "no tää on nyt tätä tämmöistä paskaa vaan"-ajattelulla.

Nimihauduttelua jatketaan.

...

Eilinen Runoraati oli hyvä. Runoilijat olivat valinneet sopivat runot ja videot olivat laadukkaita. Juuli Niemen ja hänen akrobaattiystävänsä esitys oli kaunis ja vanhentuneen miehen tarina (Hannu Kankaanpään numero) Linnanmäen juoppopeileissä oli liikuttavan naurettava.

Pidän siitä, että Runoraatiin kutsutaan ihmisiä runouden tai kirjallisuuspiirien ulkopuoleltakin. Vaikka tanssija-Sam ei välillä näyttänyt tajuavan videoista hölkäsen pöläystä, olivat hänen reaktionsa aitoja ja omakohtaisia. Tiesin myös varmuudella, ettei Baba Lybeck tykkää Juhon runon kohdasta missä "... ne, jotka makaavat tai ovat oudossa asennossa, ovat tyttöjä.". Feministikortti nousi, vaikka olisi ehkä pitänyt muistaa, että asioita tarkastellaan pikkupojan näkökulmasta. Tosin oli aika viihdyttävää, että runoa tongittiin aina fasismiin asti...

...

Viimeiseksi vielä henkilökohtainen ja naaivi (pidän todella tuon sanan venyttämisestä) juutube-uppaus.
Olen taitoluistelufriikki. Friikkeyteni lähtee estetiikasta, en tiedä kauniimpaa lajia kuin tämä sievä jääbaletti, taitoa ja uskallusta täynnä.

Tällä hetkellä kärvistelen vilun kourissa. Päälläni on komea new age-tyylinen villapaita ja pää tuntuu väärältä. Eli juuri loistava hetki rauhoitella itseään maailman kauneimpien ja eleganteimpien naisten kanssa.
Sasha Cohen on niin kaunis, että pakahdun. Hänen siro olemuksensa ja herkkä tulkintansa vievät ajantajuni.

Ehkäpä teen seuraavan urheiluoodini hänelle? Se tosin ei olisi yhtään niin hauskaa, kuin Mika Häkkiselle osoitetut sonetit. Mutta sen olisin kirjoittanut niin, AH, SYDÄNVERELLÄNI!