Tätä on linkitelty jo joka puolella some-maailmaa, mutta haluan silti, että sen näkisi vielä joku. Joku! Katseluaikaa Areenassa on muutama päivä.

Marina Abramovic: the Artist is Present
Dokumentti on maagisesti kuvattu. Siihen on saatu häkellyttävästi taltioitua Marina Abramovcin MoMA-näyttelyn intiimi performanssi. Lisäksi dokumentissa esitellään koskettavasti Abramovicin ja toisen performanssitaiteilijan, Ulayn, suhdetta ja heidän yhteisiä töitään.

Haluaisin säästää loppuun vielä yhden adjektiivin: pakahduttava.

Nuori Marina Abramovic ja Ulay. IMPONDERABILIA 1977 

Oma kiinnostukseni performanssiin ei ole hiipunut, mutta minusta on tullut vallan ujo toteuttaakseni sellaisia enää itse. Eikä avaruustyttö Malin ole oikein mitään verrattuna nuoreen Marinaan.
Vain kerran olen pukeutunut Maliniksi ja pitänyt runoperformanssin, mutta naamiasissa, banaanin rinnalla, olin vain yksi monista.

Kuvassa Marina ja Ulya ovat saavuttaneet toisensa Kiinan muurilla. He ovat kävelleet  yhtäjaksoisesti kolme kuukautta muurin ääripäistä toisiaan kohti.

Tsekatkaa tämä kerta kaikkiaan metka (kuva)taideblogi, GOO G'JOOB. Taiteilija "Onni Hyödyn" kohtasin Aallon joulumarkkinoilla. Todellisia helmiä siellä kaiken hips- tuota, yligraafisen (yligraafinen?!) tuotannon keskellä.

Sain haalittua itselleni sieltä ainakin tässä postauksessa esillä olevat teokset joulukortteina. Muita ei valitettavasti ollut blogissa näkyvillä, enkä kehtaa niitä ilman lupia nettiin skannailla. Notta eikun Beatles soimaan ja hymy pyllyyn.

(c) Onni Hyöty/ Goo g'joob

Fandjango

Pitäisiköhän alkaa vaan jatkossakin otsikoimaan kaikki tekstinsä Dave Lindholmin biisuleilla/albumeilla/säkeillä? Oon jo sen niin monta kertaa tehnyt.

Tuntuu pahalta, kun ei pysty kirjoittamaan. Tuntuu typerältä edes näyttäytyä täällä, kun sitä on tullut vain haukuttua kokeellista runoutta eikä kuitenkaan kirjoita itse yhtään mitään.

- Kirjoita sitten kokeellista.

En tahdo. En osaa.
Haluan kirjoittaa ilosta ja surusta, en ajankohtaisuuksista.



Olen innostunut kitaransoitosta, luojan kiitos jotakin sentään. Olen harrastanut sitä varmaan nyt kuukauden, hiukan päälle. On mukavaa, että joku tekee duunin puolestani.
Akustisessa on kaunis ääni. Minä vain räpellän sitä, ja se soi, soi. Tein kappaleenkin, mutta en osaa "kirjoittaa" sitä tähän, tai
jotakuinkin näin se
äh
ei, en tiedä kertosäkeen sointua. En löydä sitä sointutaulukoista. Toivottavasti en ole keksinyt mitään omaa.
Dave Lindholmin tyyliin pidin kappaleen lyhyenä ja ytimekkäänä.

Et ole sellainen
hmmm-m

kaunista kitaramusiikkia

Silti lähden mukaasi
lähden mukaasi

kiihtyvää kitaramusiikkia

lähden mukaasi

dramaattinen päätös



eiköhän se ollut sitten siinä