maanantai 24. toukokuuta 2010

Minulle tärkeitä runoilijoita

Kuva: http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/01465_1iso.jpg

Tyylini ei ehkä kohtaa heidän kanssaan, mutta jummijammi, että meillä Suomessa on ollut - ja on! - huikeita runoilijoita, uskaltaisinpa sanoa ihan vain että huikeita runoilijaNAISIA.
Esimerkiksi Eeva-Liisa Manner. Ja Edith Södergran. Ja Elvi Sinervo. Elina Vaara. Kristiina Wallin. Lista on loputon. Eräs runoilijanainen, josta pidän kiinni ikiaikaisesti, on pitkän kirjailijanuran tehnyt Eeva Kilpi.

Kilven (en tiedä, olisiko oikea muoto paremminkin Kilpin, etymologian opiskelijaa lähelläkään en oo) voima on hänen tavaton myötäelämisen taitonsa ja huumorinsa. Myötäeläminen eläinteollisuuden uhrien kanssa. Myötäeläminen perhosen kanssa, joka tietä ylittää. Vanhuksen, pienen lapsen. Sotilaan myötäeläminen, joka herää teltastaan kirkkaaseen pakkaseen ja päästää että v...u.
Aamusarasteen kanssa myötäeläminen. Itselleen nauramisen myötäeläminen. Jumalille nauramisen myötäeläminen. Onnettomuuksille nauramisen myötäeläminen. Maailman tajulle nauramisen myötäeläminen.
Eeva Kilpi karistaa runoudellaan kaupungin saasteen kantapäistä ja istuttaa meidät märkään korituoliin mökkinsä etupihalle ja pakottaa meidät kuuntelemaan pientä elämää. Tämän naturalistin - en tarkoita nudistia - runous on meditaatiota, johon meidät johdattaa pieni paikalleen pysähtynyt munkki joka riivaa meitä käppyräisellä sauvallaan ja ryppyisellä naurullaan. Esimerkkejä löytyy riehakkaasta esimerkkivarastostani vaikka kuinka paljon.

Henkilökohtainen suosikkini Kilven runokokoelmista on Animalia. En löytänyt sopivaa arvostelua tähän linkitettäväksi, mutta minua teos tärisytti. Eeva Kilpi ei saa eläinten oikeuksien puolustamista kuulostamaan Antti Nýlenin paatokselta (vaikka Nýlenin paatos oli hyvin tervetullutta ja älykästä), vaan hän lukkiutuu eläimen rooliin niin uskottavasti, että saa minut ja varmasti monet kyyneliin. Ehkä jonain päivänä me kaikki pysähdymme villieläinmarketeissamme ja muistamme Eevan kanin, jolla on kiire pois pois pois. Tämä maailma on sairas. Älkää menkö hyvät ihmiset sen nalkkiin. Lukekaa Eeva Kilpeä ja hyräilkää jotain tuttua melodiaa. Koska hyvyys asuu meissä,ja ihan hiton piilossa.
Kaikkein kattavimman katsauksen Kilven runouteen antaa kuitenkin suurkokoelma Perhonen ylittää tien, julkaisijana WSOY.

"
Minussa on tämä erehtyvyys joka jumalia miellyttää "

- Eeva Kilpi

Tell me immediately if I'm disturbing you,
He said, coming in the door,
And I will leave right away.

You not only disturb,
I answered,
You shake my whole being.
Welcome. - Eeva Kilpi -

(Tämä runo toimii jostain syystä englanniksi aivan loistavasti.)


Jo puolivälissä tiskiä
kaipaa suudelmia vanhakin vaimo


- Eeva Kilpi


TÄMÄ TEKSTI ON TYNKÄ. VOIT AUTTAA KIRJOITTAJAA KOMMENTOIMALLA SITÄ. ONKO SINULLA RUNOSUOSIKKIA, JONKA LÄPYSKÄLLÄ HALUAISIT PAUKAUTTAA KIRJOITTAJAA OTSAAN? KERRO SE MULLE. MÄ RAKASTAN RUNOUTTA.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti