MASSI-ARAN RUNOAARTEET

Ei missään määrin rahallinen sijoitus, mutta antikvariaattiosteskelun helmi kuitenkin tämä Tämä matka. Alkuperäispainos, omissa kuuskytluvun kääreissään. Tämä matka on Edith Södergranin Minä näin puun -runoteoksen ohella yksi huikeimmista runoistamme, mitä suomalainen tekijä on koskaan kirjoittanut, näin koen. Runous on siitä avaruudellinen laji, että yhdessä pienessä tilassa voi olla avain kaikkeuteen. Kustantajakin on sen ymmärtänyt, ja kokoelma siis kantaa yhden runon nimeä joka nivoo yhteen Eeva-Liisa Mannerin nerouden.
Jottei menisi näin älyttömän kryptiseksi, niin tässä vielä runo, jonka äkkigooglettaminen ei tuottanut tulosta, joten kopioin sen omasta vuonna 63 julkaissusta viidennestä painoksesta.

Ota nämä koteloidut sanat ja pane ne talteen
Niissä on puu ja perho ja lisko ja korento
ja etana ja kotilo ja kierreportaat
ja käärme sillä sekin on välttämätöntä.

Niissä on joutsenlisko ja joutsenen venytetty kaula ja laulu
ja sademetsä ja käpylinnun suomu ja huuto.
Niissä on pakeneva kavio ja loukatun hevosen muisti,
ja muisti siitä miten ihmiset, ansat on kierrettävä.
Niissä on hidas luminen kuolema ja nopeat hieroglyfit
ja sirot varvaskirjoitukset laskeutuneessa suolassa,
ja näkinkenkäin levyt ja kierteet jotka soivat
ja kontrapunktin salaisuus, jonka keksivät nummuliitit
- oi miten ne soivatkaan -

Niissä on aivokoralli ja koralli ja aivot
joissa kaikki salaperäiset luvut tekevät kärsivällistä työtään,
harjoittavat matematiikkaa ja muutoksia
ja seremoniallista magiaa;
luvut jotka ovat kauniit, kenties kauneinta mitä on
mutta tuottavat onnettomuutta, unia harvoin
niillekään jotka osaavat alkemian kaavat.

Ota ne ja kylvä ne tuuleen
Ota ne ja kylvä ne virtaan
Ota ne ja kylvä ne lumen alle talvehtimaan

Ota ja päästä minut pahasta.


---

Tähän hypnoottinen itsensäselvittelytauko. Minulla on nimittäin muitakin runoaarteita. Nimittäin runomieheni josta kovasti välitän ja jota kovasti ihailen. Esiintymisemme lomassa Helsingin poetry slam-kilpailuissa menimme kihloihin. ! Minä muuten voitin ne karsinnat, tosin edessä on vielä toiset ja senkin jälkeen - jos onni suo - niin kolmannet, jolloin joku pääsee runoilemaan oikein Suomen mestaruudesta. Tässä uutinen tapahtuneesta.
http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/03/runo_vetaa_1504043.html
Kuvassa piileksin Harrin takana, Juhon kädessä, vastakihlautuneena ja sekaisin.