Piirtäisinpä kauniisti tai osaisinpa laulaa. Ei tarvitsisi olla aina niin rehellinen, omaperäinen tai valppaana itsensä kanssa. Sovitaan, että se on runon kirjoittamisessa olennaista.
Ei tarvitsisi aina pettyä itseensä. Ei tarvitsisi turhautua kun tekee mieli kirjoittaa korkealentoista runoutta mutta itse elää elämäänsä jokseenkin jatkuvassa alakulossa ja häirinnässä.
Runoilu on myös hitonmoinen statusjuttu. Pitäisi olla joku helvetin huippuälykkö selvitäkseen kritiikittä. Täytyy toimia ajankohtaisuuksien ja esikuvien värittämällä tiellä ja tuoda kentälle jotain tuoretta...

Olen toisaalta hyvin tyytyväinen siihen, että näiden vaillinaisten ajatuksienkin alla minua odottaa sunnuntaina Alppipuistoesiintyminen. Meinaan vaan, että puisto on mulle symbolisesti todella tärkeä paikka. Ja jos joskus olisinkin kuvitellut... äh. Olen kulkenut pitkän matkan, melkeinpä tajuamattani.

Helsinki Poetry Connection Alppipuistossa Oranssi-festareilla sunnuntaina:
http://hkipoetryconnection.blogspot.com/2010/07/alppipuiston-aikataulu.html