Miehet eivät lue naisten kirjoja - tai eivät ainakaan näytä muistavan niitä.

Tulinpa hetki sitten merkillisen vihaiseksi. Todennäköisesti  vieläpä syyttä suotta. Annan silti mennä.

Kävin äsken talossani vierailevan henkilön kanssa seuraavan keskustelun:

- Se on kyllä ihan totta.

- Ai mikä?

- Että miehet eivät lue naisten kirjoja. Se on ihan monesti tutkittu juttu - kirjastojen lainoja ja jouluostoslistoja on sen verran seurattu.

- Onko tähän mitään lähdettä?

- No katsoppa vaikka noita facebookin kirjalista-juttuja... jokainen mies, joka on tehnyt tuon "15 kirjaa 15 minuutissa" ei ole laittanut yhtään naiskirjailijaa. Ei ainakaan meidän kavereista.

- Mä olin laittanut.

- Niin mäkin.

- Mä olenkin niin onnellinen, kun sä olet epätavallinen mies. Teitä on niin harvassa.
 J.K Rowling halusi pitää nimensä lyhennettynä, että miehet lukisi hänen kirjojaan. Tai miten se nyt oli. Ja naisten kannattaa äänestää naisia. Koska muuten harvempi nainen pääsisi eduskuntaan - miehet eivät äänestä naisia, elleivät ole harvinainsen vakaumuksellisia, ovat päästäneet irti ennakkoluuloistaan, eivät välitä sukupuolisuudesta ollenkaan tai heillä on tiedossa äärettömän hyvä tyyppi. Naisille taas on ollut kautta aikain ihan luonnollista äänestää miestä - vaihtoehtojen puutteessa, tai muuten vain normaalin kiinnostuksen ja maailmankatsomuksen tähden.

Mitä hoksasinkaan äskeisestä keskustelusta? Että olen turha lässyttäjä valintojen ja vapauksien viidakossa? Että yllättävän kehittyneet aivomme ovat sittenkin - mielestäni - geneettisten ratkaisujen armoilla? Ja että alitajuntamme on täynnä vilisevää propagandaa, jota emme koskaan, koskaan pysty ohjailemaan eettisesti?

Että pystyin juuri täydellisesti transformoitumaan homoseksuaaliksi, joka kumartelee kiitollisena kirkollisesta siunaustilaisuudesta? Että hei, onhan tämä jo vallankumouksellinen askel. Jee. Tietäen kuitenkin samalla, että todellisia vallankäsityksiä ei tulla koskaan murtamaan, koska ollaanhan tässä vaan homoja, lesboja tai narttuja.