Ihania miehiä kaikkialla mihin tahansa se kulkee

improa ja huuliharppu - nyt on hyvä meininki

I'm in love with the dying man
 I've done everything I can
 Lana del Rey, Kill Kill

MUISTAKAA HYVÄ NUORI YLEISÖ, ETTÄ RUNOILIJA VALEHTELEE useimmiten

Ei mitään loistoa: etkot

sinun laiska niskasi ja lämpimät kätesi
nuo syvälle viskotut jalokivet
joita ei heti arvaisi katseeksi jota on parempi välttää
sinun uneliaat kieltosi ja hauskat vastalauseesi
joilla et pysäyttäisi edes perhosta ylämäessä

olen jo perillä.

avasin peitoin kuin oven ja katselin
avasin jalkanikin, niin
kuin Israelista kylmässä matkanneen luumun
jo hellitä nyrkkisi
puristat rypistynyttä sanaa
jossa ei ole mitään valoa.

voi sinun värähdystäsi
silkki-silkki-ihoasi
pieni hengähdys
kuin sateeseen olisin sokean saattanut
voi sinun äännähdystäsi ja käännähdystä
kun viimein suostuit tähän kiisteltyyn onneen


Ei mitään loistoa

sinun veltto niskasi ja lämpimät kätesi
nuo syvälle viskotut jalokivet
joita ei heti arvaisi katseeksi jota on parempi välttää
sinun uneliaat kieltosi ja hauskat vastalauseesi
joilla ei pysäytettäisi edes perhosta ylämäessä

sinun vavahduttavan itsekkäät suunnitelmasi
joista rajattu minut on pois.

Liian paljon kääntyneitä lankkuselkiä &  tyylikkäitä takkeja
olen kyllästynyt paluuseen menneseen uuteen
kyllästynyt valheisiin vitseihin rakkaudesta
niin, viimeiseenkin olen kyllästynyt

kenkäni ovat humalassa, itse kävelen suoraan
niiden keltaiseenkin minä olen kyllästynyt.

Avasin peiton ja tulin lähelle
avasin jalkani kuin Israelista matkanneen luumun
nyt sinunkin olisi tarpeen avata tuo plastinen ovi
ja astua ulos seuraavalla nimettömällä pysäkillä
täällä haisee New York ja diagonaalissa hellyys
avata sydämesi nyrkkisi ja tulla

puristat nipuksi mennyttä sanaa
jossa ei ole mitään loistoa.

voi sinun värähdystäsi ja iloasi
voi sinun silkki silkki-ihoasi
en tapaa koskaan karvaisia miehiä
kai se on alitajuntani viesti
haluttomuudestani lisääntyä
voi sinun värähdystäsi, sinua
kuin sateeseen olisin sokean saattanut
voi sinun äännähdystäsi ja käännähdystä
kun viimein suostuit tähän kiisteltyyn onneen.

---

Lyhyt huudahdus: ohhoh!
ohhoh nuorta naista
sinussapa virtaa kiihkeä veri!
kaikkien romaanittarien neiditär
muhvissaan ja pehvassaan
tukkaakin voisi vähän pelmuutella!
Ihana mutta voi niin huolimaton
kengät juuttuvat purkat laukut
jätkät kanveesissa anelevat armoas
kun blondi piipahtaa,
juuri niin
piipahtaa ja häipyy!

---

Erään vanhemman rouvan kuviot
sun olis ollu parempi lähettää se tekstiviesti kokonaisuudessaan
deleten tai c-näppäimen käyttöä
tulisi harkita ja pikkuhiljaa vähentää
sun ei pitäis kirjoittaa niitä kirjeitä
paperi sullottu puolityhjänä puolisuljettuun kuoreen
niissä on liimaa ja tuhkaa ja väitöksiä
ja alleviivauksillakaan
ei yhtäkään osuvaa slogania

nyt kun olen mennyttä tai ainakin periaatteellisuudessani lyyhistynyt
tukka tuulettimen alla ja monet bensikset nähnyt
ja kun toimistossani on vain yksinäinen karvinen eikä kukaan puhu
kännykkään
vaan konsoliin tai ilmaan joka väreilee hassuja tähtiä
väitän et
sun olisi ollut hyvä säilyttää kasetti
ja lainata viimeiset vinyylit divarista
sun olis pitänyt että I love you ja vappupallot
mutta sä et

---

Seuraavaksi aivan hirveä runo

AH!
nyt kun olen rakastunut
muuttuu kaikki myrkyksi
sinun vaatteesi ja ruoanlaittotaitosi
hajusi ja vatsakumpusi
iltaisin vielä sulan sinun syliisi
kuin vaahtokarkki vasten lämpimän kakluunin otsaa
pitkässä suhteessa vertaus on paikallaan
vaikka nuoriahan olemme, kai

kävellään yhdessä

       kävellään kävellään

nämä kuluneet korttelit joilla haisee yksi jos toinenkin ex
sieltä vilkuilevat ikkunasta vanhat värilamput
peuhatut sohvat jne.
meillä on sentään ehjä tapetti
valkoinen kuin tarkasti syynätty viattomuus
peitot jo puhtaat ja lakanat
varjot ja lahjat ankeat
pitkässä suhteessa tila ja rauha on tärkeintä
vuorten vuohia olemme, kai

---

poison poison poison
jos olisit kappale
olisit keskikokoinen keikka ja indie
tyttöjä pelkäävä poikabändi
vaihtelevasti basisti tai kitara
jos olisit nainen
olisit yksityiskohtainen
rajaus on tarkka ja vanhanaikainen
& pitkät ja ropisevat
 kalliit kaulanauhat
jos olisit saappaat
kävelisit ylitseni haukotellen mätää omenaa
jos olisit vahva
pysähtyisit: mikä on
jos olisit tässä olisit myrkkyä
herkullista, marsipaaniin puettu
värinä indigo ja huulillani lemon
eikä tarvitse edes miettiä
mikä hyväilyistä olisit
olisit tietenkin kieli ja liikennemerkeissä
varot muttei koskaan seis

Miehet eivät lue naisten kirjoja - tai eivät ainakaan näytä muistavan niitä.

Tulinpa hetki sitten merkillisen vihaiseksi. Todennäköisesti  vieläpä syyttä suotta. Annan silti mennä.

Kävin äsken talossani vierailevan henkilön kanssa seuraavan keskustelun:

- Se on kyllä ihan totta.

- Ai mikä?

- Että miehet eivät lue naisten kirjoja. Se on ihan monesti tutkittu juttu - kirjastojen lainoja ja jouluostoslistoja on sen verran seurattu.

- Onko tähän mitään lähdettä?

- No katsoppa vaikka noita facebookin kirjalista-juttuja... jokainen mies, joka on tehnyt tuon "15 kirjaa 15 minuutissa" ei ole laittanut yhtään naiskirjailijaa. Ei ainakaan meidän kavereista.

- Mä olin laittanut.

- Niin mäkin.

- Mä olenkin niin onnellinen, kun sä olet epätavallinen mies. Teitä on niin harvassa.
 J.K Rowling halusi pitää nimensä lyhennettynä, että miehet lukisi hänen kirjojaan. Tai miten se nyt oli. Ja naisten kannattaa äänestää naisia. Koska muuten harvempi nainen pääsisi eduskuntaan - miehet eivät äänestä naisia, elleivät ole harvinainsen vakaumuksellisia, ovat päästäneet irti ennakkoluuloistaan, eivät välitä sukupuolisuudesta ollenkaan tai heillä on tiedossa äärettömän hyvä tyyppi. Naisille taas on ollut kautta aikain ihan luonnollista äänestää miestä - vaihtoehtojen puutteessa, tai muuten vain normaalin kiinnostuksen ja maailmankatsomuksen tähden.

Mitä hoksasinkaan äskeisestä keskustelusta? Että olen turha lässyttäjä valintojen ja vapauksien viidakossa? Että yllättävän kehittyneet aivomme ovat sittenkin - mielestäni - geneettisten ratkaisujen armoilla? Ja että alitajuntamme on täynnä vilisevää propagandaa, jota emme koskaan, koskaan pysty ohjailemaan eettisesti?

Että pystyin juuri täydellisesti transformoitumaan homoseksuaaliksi, joka kumartelee kiitollisena kirkollisesta siunaustilaisuudesta? Että hei, onhan tämä jo vallankumouksellinen askel. Jee. Tietäen kuitenkin samalla, että todellisia vallankäsityksiä ei tulla koskaan murtamaan, koska ollaanhan tässä vaan homoja, lesboja tai narttuja.

liuota vesilasiin tai pureskele tai niele riittävän veden kera, okei okei

Mulla on ollut pienoinen blokki päällä siitä syystä, että julkinen arvottaminen blogini tekstien yleistason mukaan sai pääni räjähtämään. Ihan omasta syystäni kylläkin. Ei siis räjähdys, vaan julkinen arvottaminen, johon olen muiden kuin itseni kohdalla ryhdikkäästi ryhtynyt.

Tässä suhteessa olen kuitenkin osoittanut olevani Tosirunoilija: olen paska.
Vanhenen, kärsin neurooseista, opin aikoja sitten haukkumaan amatöörejä hyvin, pidin tyylini ja luhistuin säännöllisesti.
Tälläinen luhistelu ei kuitenkaan kauan miellyttänyt ihmistä, jonka paras kaveri on peili (ei siihen piirtyvän identiteetin raamit). Pitkällä tähtäimellä tälläinen piileskely alkaisi tuntua helvetin ikävältä.
Olin valppaana mahdollisten blogin julkistamispyyntöjen suhteen: niitä tuli kaksi. Toinenkin pyynnöistä koski yhden runon lainaamista.
Heidän tähtensä kuitenkin jatkan tätä, koska molemmat ovat sen verran intellektuelleja, että osaavat määrittää paskan ja paskan taiteen eron; tai sitten blogini on hupailun kohde, taiteellisen itsetyydytyksen lähde.

---

Tapasin kerran Päivi Alasalmen henkilökohtaisen palautteen merkeissä. Olin hilpeä, olin tottunut kehuihin kun vein kaikille peräjälkeen Häkkis-runoni. Toisin kävi.
Päivi Alasalmi ei vain tyytynyt haukkumaan kirjoituksiani. Tämä oli diipimpää.

Hän kertoi olevansa HUOLISSAAN minusta; olen ehkä hiukan peloissani tai peräti masentunut! Hänen sydäntään särki (tähän hän jo elehti) näin kylmien ja nasevien tekstien lukeminen! Hän puristi yllätyksekseni vielä kättäni ja sanoi, että voisi itkeä. Että miten maailma olikin voinut mennä näin tunteettomaksi. Teemani olivat vihattavia, ja itse olin tunteeton möykky, jonka paranisi kyllä parantaa.

Ei, tämä ei ole jannekortteismainen julkinen nöyryytys tunnettua (äidinkielenopettajaa) kirjailijaa kohtaan. Tämä on pirullinen veriteko, henkilökohtaisen traumani tilitys. Jos en saattaisi tätä päivänvaloon, voisin taipua liialliseen aitouteen ja itsevihaan kuten kunnon narsisti konsanaan.

Saatoin olla Oriveden Opistolla säännöllisen tylsistynyt ja iskin kaksihaaraiseen haarukkaan: informaatiotulvaan ja hönäyttävään sosiaaliseen mediakulttuuriin; tein siitä halpaa draamaa.
Oli kaikenlaista Facebook-kitinää (johon olen, Pyhä Johannes sentään, täysin koukussa) ja foorum-hurmaa. Olin silti täysin tyrmistynyt nasevien runojeni aiheuttamasta mielipahasta. Minusta runoni olivat kai ihan tasokkaita, tai oikeastaan, mitä vittua minä niistä tietäisin.

Tulin palautehuoneesta itkien ja vedin vielä ruokasalissakin kierroksen. Muutamat naiset sanoivat hölmöjä, arkistojani reviteltiin. Huhu kiersi: sain maailman kilteimmältä palautteenantajalta, "tosi ihanalta", maailman kauheinta feedbäkkiä. Todistusaineistoni täytyi olla todella kuumottavaa settiä.

En pystynyt kirjoittamaan enää kuin tunnekuohuissa välttääkseni ironiaa ja tunnusomaista flarfismiani. Kiitos Päivi Alasalmen, tartuin aina pensseliin kun tyrskin räkää ja kyyneliä. Niinä päivinä tosin syntyi todella oivallinen runo - Isona minusta tulee hullu.

Painajaiseni hyppi aivoilleni tänään Facebookissa (niinpä niin), kun olin saanut kaveriehdotuksekseni Alasalmen!!!

Pitäiskö?

Hänellä ja meillä on jo 30 yhteistä kaveria. Varmaan tosi hyviä kavereita.

Voisin lisätä hänet kaverikseni, nyt kun hypoteesin rima on tavoitettu ja olen purkanut kaiken osiin. Ehkäpä pitäisi pyytää hänet vielä drinkille tai julkkaribileisiin (ei omani). Olen ymmärtänyt, että näin se kirjallisuuspiireissä toimii: ensin väkinäistä molemminpuolista turpaanvetoa, sitten nyyhkyttävä katharsis toisen syleilyssä.


Loppuun vielä naseva runo

sinä olet sellainen rakastava tyyppi
rakastat vaikka hengailen ihan epärakastettavien tyyppien kanssa
parikin kävi tänään ja pilkkasin sinua tietoisesti tai tiedostamatta en tiedä
tsiigailet aikasi hulluuttani ja tartut rakkauden atraimeen

sinun valosi täyttää päiväni ja valvottaa öisinkin
kämmenistäni valuva veri on sinun vertasi, niin me olemme rakkaudessasi yhtä

olen feikki
en pysy rytmissä
olen feikki
mahtava
suuri hirviö - senkun rakastat vaan

niin.
vein valosi itseeni lankeemuksellani
vaikka sinulla oli hetkeesi oikeus
olithan juuri ylösnoussut ja sielut pelastettavana


et hylännyt, pidät periaatteista kiinni kuin vannoutunut hehkulamppu tönäisyjä täynnä
kuin tyytyväinen sorsa talven jäälammikoissa
olet kuin hiljaa kuun tieltä hipsivä laskuvesi, rakastat kuutakin
kiva ilmiö

rakastat myös taivaan ruusuja, tähtiä vaikka nekin herjaavat
olemattoman kotisi olevaisuutta

olen samaa mieltä fyysikkojen kanssa mutta
rakkaudestasi en pääse eroon:
sinä vain lasket kätesi pääni päälle
ja olet minulle armollinen.