Niinhän siinä sitten kävi!

Surullisesti!

Etsiydyin pitäjän baariin, sillä Sarkian hiljaisuus kävi ylivoimaiseksi. Olin nähnyt lenkkeillessäni houkuttelevan irkkubaariin, ja sinnehän se matka vei.  Tyrmistyneenä jouduin kuitenkin kääntymään sitä varoiteltua hotellin aulabaaria kohti, sillä Saint Olav's pubin ovessa oli lappu.

SULJEMME PERJANTAISIN KELLO 16. HOTELLIN BAARI PÄIVYSTÄÄ!

Teki melkein mieleni kirjoittaa alle että VOI EI, EI!!!

Kello oli kuusi, joten ajattelin, että kirjasto olisi vielä tunnin auki. Ei. Neljältä sekin meni kiinni. Aukioloajat olivat niinikään tyrmistyttävät: ma-ke 9-12. Mitä! Torstaisin kello seitsemään sentään!

Aulabaari oli juuri niin tyly kuin olin pelännytkin. Koska se oli tosiaan osa hotellia, perheet lopettelivat vielä ruokailuaan. Kaikkialla haisi ranskalaiset ja kana, pari kakaraa nurisi osastoillaan.. Asiakkaat yrittivät varmaan unohtaa missä he olivat, niin helvetillinen viinanlemu ja meteli heidän kulmiltaan kantoi.

Olut maksoi enemmän kuin Oulussa - josta mun piti muuten kirjoittaa gonzo runomatkakertomus.Helsinki näyttäytyy taas yllättävän halpana kaupunkina. Siellä voi ainakin itkeä olusen ääressä, jos ei ole varaa asuntoon.
Kaiken kukkuraksi ABC-bensa-asemalta varastetun sisustuksen keskellä soi joululevy, jonka myöhemmin laskin kuuden kappaleen pituiseksi.

HOPITI HOPSIS-HUPITI HUPSIS
meitä seuratkaa!
HOPITI HOPSIS-HUPITI HUPSIS
nyt tanssia saa!

Hakeuduin pimeimpään ja syrjäisimpään nurkkaan. Paikallinen leidi tuli eteeni huojumaan ja laulamaan hopiti-hupsiksen kanssa kaanonina Kulkusia.
Eikä tässä vielä kaikki. Pimein ja syrjäisin mesta paljastuikin lavan edustaksi. Noin suunnilleen saman tien kun sain päiväkirjani auki, lennähtivät takanani olleet verhot sivuun ja lavalle tuli touhuiamaan kaksi keski-iän juuri ja juuri tasapainoisesti ohittanutta muusikkoa.

Olisin ollut iloinen, ellen olisi ollut nyt koko baarin keskipiste. En ollut huomannut valtavaa kaiutinta pääni yläpuolella. No, olkoon mitä tahansa musiikkia, ainakin se voittaisi tämän joulurallin.

REKEHEN, REKEHEN, NOUSE MATKAHAN

Jos sillä levyllä olisi soitettu kaikkein aikojen kaunein joululaulu, Kristuksen syntymästä kertova Heinillä härkien kaukalon, olisi sekin varmaan saanut Hevisaurus-sovituksen.

Muusikot soittivat sähköpianoa ja harmonikkaa. En ollut täysin vakuuttunut kombinaatiosta. Sitten tuli se ensimmäinen kappale ja tanssilattialle rävähtivät pyöreät diskovalot - kyseessä oli valssi. Kyllä, uskokaa, tämä oli kerta kaikkiaan käsittämätöntä, heti ensimmäisen laulun ensimmäisellä puoliskolla vaappui eteeni sen ensimmäinen mies.

Minua melkein itketti poloisen look. Isot saapikkaat ja tuulipuku. Toinen silmä puuttui. Lähdetkö tanssiin. En lähde. Lähdetkö tanssiin. En lähde. Lähdetkö tanssiin. En lähde, tiehesi siitä.
Olen lukenut feminististä itsepuolustuskirjaa. Katso suoraan silmiin (tässä tapauksessa SILMÄÄN), älä anna ehtoja, älä kysy että mitä sä oikein teet, koska vastapelaaja saa silloin pallon ja esittää röyhkeyksiä. Katso suoraan silmiin ja sano ystävällisesti ei. Jos ei auta. Sano kunnolla jumalauta ei.
MIKÄ SUA RIIVAA, äijä karjaisi ja tarttui nenääni ja yritti kääntää sen ympäri.
Nyt riitti. Tuskin olin ehtinyt edes koskea kaljaani.

Olen  ilmaissut tämän tekstin aikana varmaan jo kymmeniä kertoja, että EI SIINÄ VIELÄ KAIKKI. Se kulkusia-leidi kyseenalaisti myös läsnäoloni. Naiset, heittäytyvät heti miesten kelkkaan. En ollut tervetullut tähän paikkaan, jota ei voinut kutsua edes kapakaksi, ehkä jonkinlaiseksi oluenmyyntipisteeksi.

Pakkailin tavaroitani, mutta jäin kuuntelemaan vielä syntikka-hanuriduon laulaman Uralin pihlajan. Se on hyvin kaunis kappale, ja annoin heille aplodit. Ei olisi pitänyt. Aikaisempi herrasmies tuli muksauttamaan nyrkillä suoraan nenään. Ei kipeästi, mutta juuri niin sen verran inhottavasti, että olisin voinut heittäytyä epämiellyttäväksi.
Marssin ulos, huudot perässäni.
Toivoin jostain syystä, että olisin lyhyempi, sillä mekkoni ja korkokenkieni väliin jäi aivan liian paljon härnäävää tilaa. Juho olikin varoittanut, että älä lähde korkokenkien kanssa liikkeelle.
Olisi pitänyt kuunnella.

Ensimmäisen illan baarikurnuttelu oli siinä. Saas nähdä, uskallanko minnekään enää tämän retken aikana. Ehkä sinne irkkubaariin? Mutta se taitaa olla kiinni viikonloppuisin xD XD.

Ei sillä, että katuisin tätä periodia, ei, ei Sysmä edes arveluta minua. Olen alkanut viihtyä ainakin tässä talossa. Seinäkello tikittää meditatiivisesti ja aurinko värjää verhojen kautta kaiken miellyttävän siniseksi. Olen pyyhkinyt pölyt ja aion laittaa asunnon joulukuntoon, kuin Peppi Pitkätossu. Pihallani möllöttävä traktori voi olla hevonen. Ja apinoita kyllä löytyy.