Found Poetry

Estetisoituja, taideporvarillisia muistiinpanoja teatterintutkimuksen luennolta. Ydinsanoma: "kohotettu realismi".

Kuva jonka selkeästi kantaaottava viesti voisi olla vaikka Herätysliike/ Pää tyynyyn! / Herää!/ Tukehdutetut tunteet/ Sleeping Beauty/ Ku kux Clan!

Jumalkohtaaminen

Kävin Berliinissä viikonloppureissulla. Alexanderplatzilla, juna-aseman kupeessa, jäin hämmentyneenä katsomaan ohikulkevaa liikennettä, ja tajusin, että suojatietä ylitti kultainen jumala. Nyt kotona tsekkasin netistä, ja luulen kyseessä olleen Vishnun.

Mokasin tilanteen jotenkin ihan kokonaan. Tottakai mun olisi pitänyt mennä kumartaen tervehtimään ja pyytämään teelle keskustelemaan maailman suurista kysymyksistä. Mutta mä olin liian ihminen toimiakseni näin. Mä kaivoin mun vanhan kameran, Olympuksen pokkarin, esille ja yritin ottaa pari kuvaa.
Se huomasi mut ja otti pari nopempaa askelta, mutta kun se huomas, etten mä ole luovuttamassa, se huokaisi syvään, hidasti ja katsoi mua merkitsevästi. Suoraan silmiin, vähän niinku hey I know you. You know, I know you.

Sitten tilanne oli ohi. Sydän löi tyhjää. Katoin taakseni. Ruuhkassa välkehti vielä metallinen selkä. Se kulki pieniä kivijalkakauppoja kohti ja kääntyi yhdestä sisään. Tuulikello helähti kun se avasi oven. Meni Fotoautomatet-nimiseen liikkeeseen sisään, mä menin kurkkaamaan. Mutten mä uskaltanut enää seurata perässä ja korjata tätä.
Ehkä se lähettää mulle postissa sata passikuvaa itsestään, jotten enää pysähtyisi ottamaan ilmestyksestä digikuvia, vaan ymmärtäisin olevaisuuden.

Tossa se on silleen vielä et vittuuks kuvaat.

Vishnun ja mun katseiden kohtaaminen. Aurinko pilkisti ummehtuneelta taivaalta.

Anteeksi, ystävät!

Tiedän. Olen kävellyt nyt vuosia pilvissä. Tai tässä suhteessa - katonrajassa. Tsiigaillen ylpeänä alamaisteni menoa.

Tavallaan olen fiilistellyt asemaani ja tehnyt itsestäni jonkinlaisen runoprinsessan.

Olen toki kiikaroinut asemastani muita vaihtoehtoja, puurtanut paskaduunista toiseen ja elätellyt raskaita toiveita huippukouluista sun muista meriiteistä. Uskokaa mua, olen roikkunut helvetin yllä.

Joskus toivoisin, että osaisin jotakin muuta, mitä tahansa. Tai en vain osaisi, vaan nauttisin! Lapsuudestani asti olen jäänyt kirjoittamisen kierteeseen ja siihen valheeseen, että voisin joko irroittautua tai elättää tällä itseni!

OLEN ALKANUT TULLA HIVENEN EPÄTOIVOISEKSI

YRITTÄNYT KAIKKIA OSAAMIANI PELLEHYPPYJÄ

Kunnes olen masentunut ja vieraantunut ystävistäni, jotka ovat vaatineet minulta - mielekkäästi - sitä, mitä en osaa, halua tai helvetti

ryyppäillyt ja tarkastellut minäkuvaani rokkenroll-muodossa, samankaltaisten tähtien alaisuudessa

Havahtuminen on ikävää: kahden vuoden krapula 

 teennäisiä bileitä / jaffaa / anomuksia / projekteja / rahattomuutta/ huora!

UNELMOIN SILTI
RUNOKOKOELMASTA  YMMÄRTÄMYKSESTÄ, 
VALAISTUMISESTA
YKSINÄISYYDESTÄ
KAUNEUDESTA
RUUSUNKUKISTA

 VIISAUDESTA JA KAIKESTA KIVASTA

kunnes rysähdän hassusti alas taivailta.

Löytöjä hiukan ennen aikaa, kun aloin kirjoittaa tuskaani runomuotoon

Sadetakki

Näin pari yötä sitten härön unen. Olin tavannut kuvasanarunoilijan (olen aina inhonnut heitä), jonka tyyli oli ihanan naivistinen ja lapsekas. Voin jopa muistaa tarkasti hänen öljyliiduillaan värittämänsä runokirjan runot. Minun on aivan pakko lisätä tähän runoteos, jonka muistan parhaiten. Harmi vain, etten voi kuvata sitä tarkemmin/ PAREMMIN. Kun heräsin, minulla oli varsin keltainen olo.

PS. Älkää nyt kuitenkaan ihan kuvitelko, että toi kuva mun mielestä edustaa jotain täydellistä kuvasanarunoa. :D


...



Kiitos Poetry Mashien, tutustuin runoilija Alvin Pangiin, singaporelaiseen (niin, siis Filippiinit?) nuoreen ja neroon taiteilijaan.

Nyt olen menettänyt itseni. Olen täysin hänen pauloissaan. Erityisesti onnella kaappaamani - toisin sanoen, Juholta pöllimäni - teos, nimeltään City of rain, on ollut suurkulutuksessa. Valitettavasti en vain löydä suomalaista kirjakauppaa, mistä sen saisi. Jos joku tietää, vinkatkaa.