Hyvästi, rakas David Bowie.

Lisään oman ääneni laajaan surun kaanoniin.
Rakastin Bowieta syvästi. Hänen koko elämänsä ja tuotantonsa oli herkullinen ja alati uudistuva näytös. Mitä enemmän sitä tutki ja tarkkaili, sitä enemmän vaikuttui, hurmioitui, herpaantui, ihastui ja inspiroitui. Olen käyttänyt Bowien sanoituksia ja vaikutusta useissa teksteissäni, esimerkiksi yhdessä piskuisessa scifinovellissani, jossa Maahan hyökänneet alienit, ensimmäisen kerran Bowieta kuullessaan, sekoavat totaalisesti, vaihtavat Venus-planeetan nimeksi Bowien, maalaavat sen juhlallisesti oranssiksi ja esittävät yötä päivää Glass Spider Tourin kappaleita. Kuulostaa   mukahauskalta, mutta on juuri sitä mitä pitääkin, minun tapaani nauttia David Bowiesta.

Koska Bowien ikonista alkutuotantoa on nostettu paljon jalustalle ehkä viimeistä, sydäntäsärkevän täydellistä albumia lukuunottamatta, haluan jakaa kanssanne oman suosikkini Bowien jälkituotannosta.

Olen kuunnellut Love is lost -kappaletta lähes päivittäin sen julkaisemisesta lähtien. Ja juuri tuota remixiä. Se on minulle koko Bowien tuotannosta henkilökohtaisin.
"Toiseksi" rakkaimmat kappaleet kuuluvat nyt mystiselle Blackstar-levylle, jota sain kunnian soittaa runolähetyksessäni Bassoradiossa muutamia päiviä ennen sankarini yllättävää kuolemaa. Albumin alusta loppuun kuunteleminen on sekä sydämen repimistä rinnasta irti että myös sen palauttamista paikoilleen. Niin paljon kuitenkin riemuitsen sitä, että hän eli uskomattoman elämän, ja sitä, mitä hän viimeisinä päivinään maailmalle antoi ja teki!


***

Unohdin toki tohkeissani kertoa, että satuin olemaan Lontoossa, kun Victoria & Albert -musesossa oli se aivan uskomaton Bowie-näyttely (en voi liikaa painottaa sanaa uskomaton).

Ja nyt satuin olemaan taas Lontoossa, kun Bowie lähti. Enkä siis ole mikään matkustelevainen ihminen. Olen käynyt elämäni aikana vain kahdesti Lontoossa, tai kerran kävin siellä kielikurssilaisena, mutta se oli reissu, jota en oikein hallinnut, sillä olin niin nuori. Sinkoilin sinne tänne suuressa ja harmaassa Lontoossa, näin London Eyen, undergroundit sulkeutuivat ja eksyin.
Tallinnaan matkustaminen on minulle jo lievä inhotus.
Vaikka olen tietysti surullinen, ettei hän ole enää kanssamme eikä tee enää yhtäkään uutta kappaletta jota voisin soittaa tuntikaupalla, olen myös omahyväisen kiitollinen siitä, että sain jättää hänelle henkilökohtaiset jäähyväiset. Kokoonnuimme Brixtoniin tuhansien fanien kanssa ja lauloimme yhteislauluja. Lähdin kuitenkin aika nopeasti laumasta pois, sillä halusin olla yksin. Vasta ystäväni, Wordeilläkin esiintyneen Adam Kammerlingin asunnolla ja yksinäisyydessä annoin itselleni luvan vuodattaa kyyneleitä. Laitoin Lazaruksen wifillä pyörimään puhelimesta ja järkytyin, kuinka hyvä sekin kappale oli. Kyllä, järkytyin todella. Järkytyin sen viestistä ja sen kauneudesta. Järkytyin siitä, että Bowie nousee musiikkivideolla sängystään ja katsoo suoraan kameraan. Yhtäkkiä hän on terve ja elinvoimainen, komea mies, uudestisyntynyt (Lazarus...). Tuntui, kuin joku sisälläni olisi huutanut. Kätkin kasvoni tyynyyn ja itkin.

Look up here, I'm in heaven
I've got scars that can't be seen

...(Bowie nousee ja katsoo kameraan)

By the time I got to New York
I was living like a king

...

This way or no way
You know I'll be free

Brixtonissa, surevien fanien ympäröimänä, ei enää tuntunut siltä, että Bowie olisi voinut katsella minua yleisön joukosta, ei.

Tunnelma oli jopa lattea, huonoja covereita soiteltiin eivätkä britit eivät muistaneet hittien sanoja (!), yksikään laulaja ei ollut Bowien veroinen, ei tietenkään. David Bowie on poissa, ja maailma on armottomasti kylmempi ja tyhjempi. Sellaista taitaa olla kuoleminen, hirveää luopumista. Siksi täytyy parhaimpansa mukaan elää. Jumaliste, että se on välillä tuskallista. Ja silloin tarvitaan musiikkia ja kirjallisuutta selittämään meille asiat.

David Bowie / our Brixton boy / RIP

Lisäyksiä irrationaalisten pelkojen listaan: versio 2.

VÄÄRIN SYNTYMISEN PELKO

Väärin syntymisen pelossa henkilö kokee jatkuvaa syyllisyyttä omasta vaikeasta syntymästään. Syyllisyydestä kärsiviä ovat tyypillisesti sellaiset henkilöt, jotka ovat syntyneet ennenaikaisesti, hätäsektiolla, napanuora on jäänyt kaulan ympärille, syntymä on aiheuttanut synnyttäjälle tai syntyneelle vamman, syntyneelle on annettu hätäkaste, synnytys on tapahtunut väärässä asennossa tai syntymää on kuvailtu vanhempien puolesta myöhemmin liian tarkasti, esimerkiksi hajujen tai ulosteen määrän kuvauksella. Väärin syntymisen pelosta kärsivä tuntee voimattomuutta ja pelkää epäonnistuvansa kaikessa elämässään, koska uskoo syntyneensä kirjaimellisesti "väärällä jalalla".

VUOSIKYMMENTEN PELKO

Vuosikymmenten pelosta kärsivä henkilö säikähtää pahanpäiväisesti, jos hän joutuu käsittelemään tai muistelemaan työssään tai vapaa-ajallaan vuosikymmeniä. Tämän on tulkittu johtuvan siitä, että henkilö pelkää jääneensä kaikesta vuosikymmenellään tapahtuneesta, ja sen tyypillisistä vaiheista paitsi. Yleensä tällainen henkilö opettelee pinnallisesti asioita menneisyydestään, esimerkiksi "60-luvun hippiliike" tai "90-luvun teknobileet, yökerho Kerma, Darude" tuntematta asioihin kuitenkaan mitään syvempää yhteyttä.

KÄTEISEN RAHAN PUUTTUMISEN PELKO

Käteisen rahan puutteen tunteesta voi muodostua vakava ahdistushäiriö, jossa henkilö haalii itselleen seteleitä ja kolikoita. joita kantaa mukanaan. Suomessa käteisen rahan puuttumisen pelko koki piikin Suomen siirtyessä EMU:n eli euron piiriin. Vanhasta markasta luopuminen aiheutti erityisesti keski-ikäisissä miehissä irrationaalista käyttäytymistä, jonka tyypillisimpiä piirteitä oli yleinen sekavuus, pankissa romahtaminen, käteisvarojen tolkuton hamstraaminen ja piilottaminen, kolikoista linnakkeiden rakenteleminen, verkossa pamflettien kirjoittaminen, salaliittoteorioiden kehittely, samanmielisten kanssa kohtaaminen, masennus, vakava nikkeliallergia, poliittinen liikehdintä, impulsiiviset vallankumousyritykset, mielenilmausten järjestäminen, kansallismielisyys ja fyysinen oirehdinta, jos käteistä ei ole. Käteisen puuttumisen pelon tulkitaan myös liittyvän jonkinasteisen kasvojen menetyksen kokemukseen ja ajatukseen hallinnan täydellisestä puutteesta.

KASVOJEN MUODOSTAMISEN PELKO

Kasvojen muodostamisen pelosta kärsivä muodostaa kasvonpiirteitä, kasvoja ja ilmeitä

kaikkialla: varjoista, huonekaluista, esineistä, kukista, tapeteista...

Kammo syntyy kokijallaan vasta, kun hän alkaa pitää toistuvia huomioitaan ahdistavana. Fobiasta kärsivä voi muuttua pakokauhuiseksi, jos samanlaisia "kasvoja" ilmaantuu monta yhtä aikaa; oireista kärsivä voi vaikka pyytää, että toinen henkilö peittäisi seinän ornamentin tai pitäisi kirkkaita valoja auki yötä päivää. Pahimmillaan pakokauhu voi muuttua psykoosiksi. Osaltaan internet ruokkii tätä ahdistusta, sillä verkossa on tarjolla paljon elottomien asioiden muodostamia inhimillisiä ja ilmeikkäitä "kasvokuvia", mutta pelkohäiriöstä kärsivä ei koe kuvia tarkoituksenmukaisen veikeinä, vaan todisteena jaetusta kyvystä pienen ihmisryhmän kanssa.

MARSHALL MATHERSIN PELKO

Marshall Mathersin pelko, tunnistettavammalta nimeltään emineminpelko, esiintyy erityisesti 1980-luvun lopussa ja 1990-alussa syntyneillä henkilöillä, jotka traumatisoituivat suositun räppäri Marshall Bruce Mathersin väkivaltaisista, homofoobisista ja naisvihamielisistä sanoituksista, hänen julkisesta aggressiivisesta esiintymisestään ja jopa löysistä vaatteista, joiden käyttö koettiin normienvastaisena. On mahdollista, että Eminemin synkät sanoitukset ja vahvat yhteiskunnalliset terveiset ovat aiheuttaneet musiikin kuuntelijassa käsittelemättömien traumojen aiheuttaman stressireaktion, jota on vahvistanut silloisen ympäristön positiivinen ja ennakkoluuloton asenne Eminemiä kohtaan. On myös epäilty, että monille nuorille hyppy hyväntuulisesta "ysäripopista", joita edustivat kenties parhaiten Spice Girls ja Backstreet Boys  yhtyeet, oli liian suuri.

PELKOJEN PELKO

Pelkojen pelko, eli se mitä kaikkein eniten pelkäät, tapahtuu -pelosta kärsivä henkilö pelkää pelkoa, ja koittaa kaikissa tilanteissa väkisin hillitä omia kauhuntunteitaan. Syntyy kierre: koiria pelkäävä ihminen pelkää alati enemmän koiria, koska "koira vainuaa ihmisen pelon ja muuttuu aggressiiviseksi".
Täten koiria pelkäävä ihminen alkaa myös pelätä omaa pelkoaan.

On havaittu, että ihmiset ja eläimet alkavat tuntea kauhua juuri sillä hetkellä, kun heille kerrotaan, että mitään hätää ei ole.

SYMBAALIEN PELKO

Symbaalien pelkoa on tiedetty esiintyvän vuosisatoja, ja sen esiintyvyys on aina ollut poikkeuksellisen tiheää esimerkiksi Aasiassa, jossa traditionaaliseen orkesterikokoonpanoon on  kuulunut yksi tai kaksi symbaalien soittajaa. Symbaalikammosta kärsivä herkistyy ajan myötä koville, yhtäkkisille äänille. Hoitamaton symbaalien pelko saattaa tiedostamattomana laukaista pakkoliikkeenomaista ja ennakoivaa hätkähtelyä ja kasvavaa vastenmielisyyttä muitakin soittimia kohtaan.Symbaalifobiaa ei voida luokitella samanlaiseksi kuin ilmapallopelkoa, sillä toistaiseksi symbaalikammoon ei olla liitetty ilmapallofobiaan yleisenä piirteenä tunnistettua seksuaalista latausta.

Povauksia vuodelle 2016 vuoden 2016 hiustrendeistä

Lavaruno-lavaruno.
Esiinnyin Uuden Vuoden yönä Lapinlahden sairaalabileissä ja viihdytin juhlakansaa povaamalla heille vuoden 2016 tapahtumia heidän juhlakampaustensa/hiustensa perusteella.

Jonkinlainen hassunhauska jatkumo vanhalle tukkarunolleni, jossa voi testata persoonaansa hiuskuontalonsa avulla. Kaikki tässä esitellyt kampaustyylit olen poiminut vuoden 2016 hiustrendeistä...

Tekstihän itsessään on vielä täydellisen hiomaton, sellaista perushuttua jota täältä Lorvista kyllä löytyy. Synkemmän kaman kanssa painiskelen toisaalla.

***

Kukapa ei rakastaisi klassista ranskalaista banaaninutturaa? Jos käytät tällaista vähemmän viimeisteltyä ja kenties solkimella koristeltua nutturaa, vuonna 2016 sinulle tapahtuu niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita.  =)
Koska tämän kampaustyylin ihmiset ovat nyt Saturnuksen vaikutuspiirissä, kannattaa ehdottomasti mennä kihloihin, mutta älä kosi itse, tai jos kosit, odottele vuoden loppuun asti kunnes se Tinder-tuttavuus ei enää näytäkään niin kovin vastenmieliseltä. Onhan se itse asiassa aika erikoinen veijari, tilaa vaatteensa ulkomaisilta nettisivuilta ja kaikkea, että mikset nyt kerrankin ottaisi riskiä ja kahden d-vitamiiniyliannostuskuurin ja kuuden apa ipu luomu bitter vehnä gluten free kotimainen -pienpanimoherkun piristävässä vaikutuksessa polvistuisi Kaislan lattialle ja sanoisi, että se raivostuttava runoilija tiesi mitä tuleman piti, että se runoilija tiesi paremmin kuin sinä, että tätä sinä haluat, tässä on kaikki, ota minut omaksesi nyt.

Vähän erilainen otsatukkaSinä erikoisuutta tavoitteleva ja keittiösaksia huonosti käyttävä pikku älykkö, olisiko sinun vihdoinkin aika kirjoittaa se Imagen artikkeli siitä ilmastokokouksesta loppuun. Ihan vaan pikku vinkkinä, älä aloita sitä kaksi päivää ennen deeällää niin kuin minä aloitan kaikki juttuni, äläkä lähde tipattomaan tai varsinkaan siihen uuteen vegaanihaasteeseen, se menee aivan päin persettä ja laitat vahingossa Instagramiin ruokapostauksen, jossa on gorgonzola-juustoa mutta vegan #hashtag. Lisäksi yksi vegaaninakki, siis yksi, maksaakin tyhjiöpakattuna kaupassa melkein kaksi euroa ja tarvitset niitä sinun lohtumaanantairuokaasi ainakin viisi.
Eipä siis liioitella heti alkuvuodesta, suosittelen, ettet tee äläkä usko itsestäsi yhtään mitään, juuri nyt on loistava aika maata kotisi lankkulattialla ja tutkia niitä menneen vuoden villakoiria, juuri nyt on hypättävä siitä oravanpyörästä jonka teeskentelit koko viime vuoden pyörineen niin vimmatusti että sait melkein kahden päivän burnoutin ennen kuin sitten lähdit katsomaan sitä uusinta Star Warsia.

Luonnollinen ja huoleton kampaus keskijakauksella (ns. "New Age")
Tämä ennustus ei sitten koske niitä, joilla on pelkästään luonnollinen ja huoleton kampaus, pysykää tähtikartalla. Kaikki huolettomia keskijakaus-kampauksia käyttävät saavat sen sijaan tärkeän ennustuksen, ehkä parhaimman, minkä kristallipallo on tähän mennessä minulle osoittanut: olet kerta kaikkiaan upean trendikäs, olet aallonharjalla, kaikki ympärilläsi sotkevat vessassa hiuksensa näyttääksesi juuri sinulta.
Sielusi on kuitenkin hiljainen etkä ylpisty tästä harvinaisesta sattumasta, lähdithän itse myöhässä näihin bileisiin ja jouduit viime tingassa avaamaan sen vinoon menneen pallonutturan ja selvittämään ne kauheat kiharat.
Avaa skumppapullo, oksenna vasta aamuyöllä, selviä tämäkin ilta käteisellä, katso tyhjää keittiötä laittamatta kattovaloja päälle, kuuntele tämäkin vuosi sitä vuoden 2011 biisiä, ole sittenkin nuori, pue päällesi paljon keltaista ja käytä kumisaappaita rohkeasti kaupungilla.

Matalalle kiinnitetty ponnari

Mitä matalammalle ponnari on sidottu, sitä rohkeammin ja avoimemmin esiinnyt vuonna 2016. Tämä joukkomme nopeiten humaltunut kampaus löytyy aamuyöstä, hänen ponnarinsa roikkuu juuri ja juuri hiuksissa, hän on avannut hiuksensa monta kertaa leipoessaan tänään ennen juhlia ja monta kertaa oksennettuaan, hän on ensi vuonna rohkea, rohkeampi kuin kukaan muu, hän on selvitellyt tänä vuonna itsensä kanssa juttuja ja siksi onkin tämä aika hurja känni päällä. Hän saa kuitenkin tinasta valettua suudelmia ja välttää kuin välttääkin Uuden Vuoden raketit ja Flow-festivaaleissa sitten yllättäen ne räkäkännit, koska onkin niin tottunut juomari.

Kerron tämän, kun kuitenkin aamulla hävettää se kun se tukka näytti niissä tägätyissä kuvissa niin tärveltyneeltä ja ärsytti se ponnarikin ranteessa. Ärsytti myös se, kun kaikki tuli jossain vaiheessa kysymään, että onks kaikki hyvin.
Hiuksen oma tekstuuri näkyy
Puhun teille, vauvahiuksisille, vähän kosteille, väljästi rasvaisille, vähän huonokuntoisille, oheneville, hallitsemattomille, takkuisille ja tekemättömille.
Ensi vuonna sama homma jatkuu.
Äiti soittaa taas ja kyselee apua tietokoneen kanssa. Kysyy samalla kuulumisia. Älä vastaa mitään, ohipuhuminen on aina teidän perheessä ollut trendi, mutta sieltä välistä on kyllä löydettävissä hyvin paljon rakkautta. Houkuttele se äiti soittamaan ihan itse sinne Verkkokauppaan ja kysymään siitä reitittimestä. Kysy, onko se itse vilkaissut ensin niitä viime vuoden verotietoja. Kysy, voisiko se ihan itse kokeilla sitä Ikean nojatuolia. Järjestä sille lokakuussa sen elämän suurimmat syntymäpäiväjuhlat, ja huomaa, kuinka teistä tulee vuosi vuodelta läheisempiä.
Haaveile reissusta Indonesiaan mutta löydä itsesi hänen parvekkeeltaan  ja mieti, kuinka ihanaa on sittenkin näin, saunanraikkaana katselemassa nukahtavaa Tapiolaa. Ehkä voit sittenkin yöpyä vierashuoneessa ja hurauttaa vanhan lapsuusajan Nintendon auki kun mutsi on jo nukahtanut.

Viiden euron ennustukset:
Lettikampaukset. Ne eivät ikinä poistu muodista. Niitä on niin kiva näperrellä hermostuksissaan kun tuijottaa ties monetta tuntia kirjoitelman ensimmäistä ja toista sanaa, jotka ovat "narratiivi" ja "yleisurheilussa".
Niin. 2016. Hemmetin futuristinen luku, kun ikkunasta näkee 1950-luvulla rakennetun rappapintaisen ja kosteutta hikoilevan kerrostalon, ja sieltä takaisin tuijottavan muijan.Kitaransoitto tai huuliharppu, uuden puhelimen kanssa on totuttelemista eikä ruutukaappaus-näppäintä löydy enää mistään. Vuonna 2016 kannattaa harkita sitä pankin vaihtoa, viimeistään siinä vaiheessa, kun Nordea lähettää kotiisi vieraan ihmisen tunnusluvut, Visa-electronin, vieraan kodin avaimet, ja lopulta vieras ihminen saapuu ovelle oman patjansa kanssa.

Metallinhohtoiset sävyt:Yksi uusi hyvä levy (ei suomalainen, ehkä fado) ja kesäduuni nuorten parissa. Muutto Ogeliin tai paikkaan, jonka ikkunasta näkyy junarata. Oivallus siitä, että kauniisti sisustettu koti ja kauniisti asetellut ikkunalaudan lasiesineet ja valokuvat ovatkin merkki sisäisestä rauhasta eivätkä elämän tapahtumaväljyydestä.

Kalju:Kutsu suurlähetystöön. Netin kantavuuden kanssa veemäisiä ongelmia pitkin vuotta. Varo lähtemästä liian kauas kalaan! Lähikauppa muuttaa pois, mutta Ärrältäkin saa maitoa. Mars tähtikartassa voi aiheuttaa joitakin parisuhdeongelmia, mutta niin lieviä, ettet itse varmaan edes huomaa niitä ennen kuin ne tulevat vuonna 2017 todella puheeksi.


Feikki polkkatukka (kyllä):Melkein polkkatukan mittaan leikatut hiukset tai kampaus, joka muistuttaa polkkatukkaa. Lisää harrastuksia. Lisää leivontaohjeita. Lisää lukuvinkkejä. Lisää lähimatkailua. Lisää villasukkia. Lisää kynttilöitä. Lisää appseja. Lisää healing kiviä. Lisää runojen kirjoittamista. Lisää ystävien näkemistä. Lisää sellaista tekemistä, joka voisi sysätä tieltään mieleen ladotun kuorman.

Pääsin ennen Helsinki Word Festivaalien alkamista Helsingin Sanomiin lukemaan runoni (linkki).
Wordien jälkeen olen myös vieraillut Turun Runoviikoilla ja valmistellut Helsinki Poetry Connectionin varainkeruukampanjaa, josta kerron myöhemmin lisää.

Kiirettä on pitänyt niin, ettei kaikkea tapahtunutta muista edes luetella. Nousuja ja laskuja. Pääasiassa nousuja aivan uskomattomien ihmisten kanssa. Järjestämämme lavarunousfestivaali Word oli ainakin oman kokemukseni perusteella järisyttävä.

Alla olevassa kuvassa harjoittelin esitystäni "Vilja Eerika" ensimmäistä kertaa Kisahallilla lokakuun alussa. Ensimmäiseen runoesitykseeni Poetry Jameilla kuului tanssiosuus, toisen esityksen esitin Wordeilla lahjakkaan avustajan kanssa ja kolmannessa esityksessä palasin eleettömyyteen ja "pelkkään" lausuntaan, vaikka pukeuduinkin siinäkin jätesäkkiin.

Tämä esitys on ollut lyhyen lavarunourani vaativin, niin psyykkisesti kuin fyysisesti. En tohdi linkittää bogiini mitään Vilja Eerikan tapaukseen liittyvää aineistoa, mutta sanottakoon, että tapahtumasarja on järkyttänyt mieltäni syvästi ja vaikuttanut kirjoittamiseeni ja esiintymiseeni lähtemättömästi.

http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Runoilija+Aura+Nurmi+omisti+runonsa+kuolleelle+Eerikalle

/v1447222066465